jälkeen säkeen viimeisen
leijuu vielä nuotti hiljainen
valvoo mies varjon kaltainen
aamuun pian haihtuu eilinen
muiston nuhjuisen jättäen
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa
hauraana aamu aukenee
päivään niin unen omaiseen
ylväänä pyhäpaidassaan
kulkee läpi kirkkaan pihamaan
raudat ranteissaan aina
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa
jälkeen säkeen viimeisen
leijuu vielä nuotti hiljainen
kaiku laukauksen
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa
leijuu vielä nuotti hiljainen
valvoo mies varjon kaltainen
aamuun pian haihtuu eilinen
muiston nuhjuisen jättäen
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa
hauraana aamu aukenee
päivään niin unen omaiseen
ylväänä pyhäpaidassaan
kulkee läpi kirkkaan pihamaan
raudat ranteissaan aina
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa
jälkeen säkeen viimeisen
leijuu vielä nuotti hiljainen
kaiku laukauksen
oisko vielä aikaa auttaa
miestä joutavaa
vanhan laulun laulajaa
oisko vielä aikaa antaa
tuulen puhdistaa
oisko viimein tullut aika armahtaa