Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa, ei tankaa,
pelkkää juopunutta puheen sorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan,
ei ne minun oo, vaan omaisuutta ryyppyporukan.
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
se, että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyvä, ettet näe minua nyt,
en tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo,
ihmisen ikävä toisen luo.
Kai vaadin liikaa, enkä itseäni kestä selvin päin.
Se on sama, rokuliinko jään vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän, etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
mut kunhan selviäsi nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kuka ties,
seisoo ovellasi vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies,
etten tahdo täsää vaiheessa olla sulle vaivaksi.
On silti hyvä, ettet näe minua nyt,
en tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo,
ihmisen ikävä toisen luo.
mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa, ei tankaa,
pelkkää juopunutta puheen sorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan,
ei ne minun oo, vaan omaisuutta ryyppyporukan.
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
se, että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyvä, ettet näe minua nyt,
en tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo,
ihmisen ikävä toisen luo.
Kai vaadin liikaa, enkä itseäni kestä selvin päin.
Se on sama, rokuliinko jään vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän, etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
mut kunhan selviäsi nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kuka ties,
seisoo ovellasi vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies,
etten tahdo täsää vaiheessa olla sulle vaivaksi.
On silti hyvä, ettet näe minua nyt,
en tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo,
ihmisen ikävä toisen luo.