Korkokengissään
yli sillan kulkee
kotia kohti vaeltaa
ja häpeä pieksee rintaa
häpeä pieksee rintaa
jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
käsivartta koristaa
arvet toisten öiden
pakoa täältä kaivertaa
kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
kolme päivää
aikaa on päättää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee
kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
haavat liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
haavat liinoihin kääriä, parantaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
sormella siihen piirtää
silmät, nenän ja suun
siihen piirtää
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu
yli sillan kulkee
kotia kohti vaeltaa
ja häpeä pieksee rintaa
häpeä pieksee rintaa
jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
käsivartta koristaa
arvet toisten öiden
pakoa täältä kaivertaa
kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
kolme päivää
aikaa on päättää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee
kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
haavat liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
haavat liinoihin kääriä, parantaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
sormella siihen piirtää
silmät, nenän ja suun
siihen piirtää
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu