Käy nuotiolle mustalaiset iltaisin, soittainsa tanssii tähdetkin,
soi riemulaulelmat, he aamuun tanssivat, kunnes sammuu leirivalkea.
Vaan jos on jossain kuollut rakkaus, niin viulussansa itkee kaipaus.
Kun soi vain itkien mustalaisviulu tuo,
on unelma onnesta särkynyt jossain silloin,
kun soi vain itkien mustalaisviulu tuo,
se merkki on ihmisen sydämen tuskan silloin.
Se lauloi mulle sävelin murheisin, sinua rakastin, sä vaikka unhoitit,
vaan kerran kuulet sinäkin itkun tuon, on silloin sun sydämes vuoro,
se silloin särkyvä on.
Se lauloi mulle sävelin murheisin, sinua rakastin, sä vaikka unhoitit,
vaan kerran kuulet sinäkin itkun tuon, on silloin sun sydämes vuoro,
se silloin särkyvä on.
soi riemulaulelmat, he aamuun tanssivat, kunnes sammuu leirivalkea.
Vaan jos on jossain kuollut rakkaus, niin viulussansa itkee kaipaus.
Kun soi vain itkien mustalaisviulu tuo,
on unelma onnesta särkynyt jossain silloin,
kun soi vain itkien mustalaisviulu tuo,
se merkki on ihmisen sydämen tuskan silloin.
Se lauloi mulle sävelin murheisin, sinua rakastin, sä vaikka unhoitit,
vaan kerran kuulet sinäkin itkun tuon, on silloin sun sydämes vuoro,
se silloin särkyvä on.
Se lauloi mulle sävelin murheisin, sinua rakastin, sä vaikka unhoitit,
vaan kerran kuulet sinäkin itkun tuon, on silloin sun sydämes vuoro,
se silloin särkyvä on.