Älä tänään pukeudu mustaan, verhoudu valkoiseen
hiljaisuus kuin pilven vaippa, leijuu ylle veen
on aika olla hiljaa, luonto ottaa omansa
armoa ei metsä laula, hylännyt on lapsensa
ja mä makaan maassa hiljaa nenää tarkkaillen
minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
se raha josta tehtiin sielu elämä ja koko ihminen
sen varjoon peittyi totuus unohtui luonto eläimen
ei sammal ole pehmyt, ei meri murheita kuulla saa
tuuli on kuin ruoska, sivaltaa omiaan
on tilinteon aika on tilillä lapset tämän maan
nyt mustat rangat kutsuu omiaan
kirjoittamaton, näin totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
...
Kun maa alta pettää, kun graniitti halkeaa
kun vesimassat vyöryy alleen kaiken hukuttaa
on kuolema pelloillamme, on vallit murtuneet
ei kuulu huudot tuskan, on aistit turtuneet
ja mä makaan maassa hiljaa nenää tarkkaillen
minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
...
Kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken kostavaa meille luonto on
kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
hiljaisuus kuin pilven vaippa, leijuu ylle veen
on aika olla hiljaa, luonto ottaa omansa
armoa ei metsä laula, hylännyt on lapsensa
ja mä makaan maassa hiljaa nenää tarkkaillen
minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
se raha josta tehtiin sielu elämä ja koko ihminen
sen varjoon peittyi totuus unohtui luonto eläimen
ei sammal ole pehmyt, ei meri murheita kuulla saa
tuuli on kuin ruoska, sivaltaa omiaan
on tilinteon aika on tilillä lapset tämän maan
nyt mustat rangat kutsuu omiaan
kirjoittamaton, näin totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
...
Kun maa alta pettää, kun graniitti halkeaa
kun vesimassat vyöryy alleen kaiken hukuttaa
on kuolema pelloillamme, on vallit murtuneet
ei kuulu huudot tuskan, on aistit turtuneet
ja mä makaan maassa hiljaa nenää tarkkaillen
minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten
kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on
...
Kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken kostavaa meille luonto on
kirjoittamaton, vain totta on, se päänsä nostaa
niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa
ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton
kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on