Matkan päästä kaupunki näyttää samalta,
samalta kuin näytti kuollessaan.
Kahvila on tyhjä, hiljaisuutta vaan.
Siellä menneet istuu tuoleissaan.
Kauneinta on, että itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Keskuspuistossa syötän haamulintuja.
Murran haamuleipää kouraani.
Puistonpenkille istut hiljaa viereeni,
mut et sä ole siinä oikeesti.
Kauneinta on, että itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Haamuäiti itkee kadoinneita lapsiaan,
ehkä mäkin yksi niistä oon.
Itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Kaiken vihdoin unohdin
Kaikki muistot unohdin
Kaiken vihdoin unohdin
samalta kuin näytti kuollessaan.
Kahvila on tyhjä, hiljaisuutta vaan.
Siellä menneet istuu tuoleissaan.
Kauneinta on, että itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Keskuspuistossa syötän haamulintuja.
Murran haamuleipää kouraani.
Puistonpenkille istut hiljaa viereeni,
mut et sä ole siinä oikeesti.
Kauneinta on, että itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Haamuäiti itkee kadoinneita lapsiaan,
ehkä mäkin yksi niistä oon.
Itsensä voi kadottaa.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Hereillä unessa kuljeskelen sokkona
halki aavekaupungin.
Itsekin haamuna, kunnes tänä aamuna
kaiken vihdoin unohdin.
Kaiken vihdoin unohdin
Kaikki muistot unohdin
Kaiken vihdoin unohdin