Istuu ikkunalla hiukset auki odottaa
Kampaisiko joku, pitelis kuin hopeaa
Näkee pihan yli, näkee läpi huoneiden
Kulkee kulkueina muut vain läpi sydämen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Valvoo pitkät tunnit jotka unettaa
Kantaa niiden huolet, joista ei oo jaksamaan
Kyllä vielää kestää, aina vielä vähäsen
Onhan taipumaton, kaikkein kaunein kukkanen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Istuu ikkunalla hiukset auki odottaa
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Kampaisiko joku, pitelis kuin hopeaa
Näkee pihan yli, näkee läpi huoneiden
Kulkee kulkueina muut vain läpi sydämen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Valvoo pitkät tunnit jotka unettaa
Kantaa niiden huolet, joista ei oo jaksamaan
Kyllä vielää kestää, aina vielä vähäsen
Onhan taipumaton, kaikkein kaunein kukkanen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Istuu ikkunalla hiukset auki odottaa
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään