Rannaton Lyrics

Kun isät poikiaan
laittaa nukkumaan,
Mut sängyn vieressä
tyhjä tuoli ja kirja odottaa
Vain pieni haava
sieluun jää,
Jonka aika parantaa
Mutta muistojen päiväkirjassa
ei loppua olekaan

Vaikka sattuu
mä selaan vaan

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Niin nää vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
ja uskoo parempaan

Kahden maailman väliin jään

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Pimeässä mä harhailen
suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselle
suunnan mä teen

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu

Mä oon aamu

Ja mä oon tuuli