Tie tummansininen Suomen maata halkoo.
Mietteissään tämäkin poika kulkemaan sitä aikoo.
En lähre vaivaksi, en lähre myöskään siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Sen lähiön kortteeriin mä majapaikkani laitan
mistä löytyy tyttönen, jonka vierehen pääni taitan.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Talo punatiilinen
tammesta sen ovi.
Tuollasehen siviään elämään emmä oikein sovi.
Mun on pakko lähteä kun vieraan vallan alta
mistä löytyy paikkani, joka rauhan antaa.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
En lähre vaivaksi, en lähre myöskään siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Maantie onnekseni se antaa elonpohjaa
nurinkurin nuttupäällä antaa, ottaa, ohjaa
Odottakaa!
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Mietteissään tämäkin poika kulkemaan sitä aikoo.
En lähre vaivaksi, en lähre myöskään siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Sen lähiön kortteeriin mä majapaikkani laitan
mistä löytyy tyttönen, jonka vierehen pääni taitan.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Talo punatiilinen
tammesta sen ovi.
Tuollasehen siviään elämään emmä oikein sovi.
Mun on pakko lähteä kun vieraan vallan alta
mistä löytyy paikkani, joka rauhan antaa.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
En lähre vaivaksi, en lähre myöskään siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Maantie onnekseni se antaa elonpohjaa
nurinkurin nuttupäällä antaa, ottaa, ohjaa
Odottakaa!
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.