Lääkitsen itseni rukouksin,
mutta otan niitä lääkkeeksi vain
Ovat myrkkyni jotain aivan muuta
mua vahvempaa
Kuolleiden lehtien tuoksu
on koti sydämen
Outo rakkaus hiipuva lämpö
on rakentanut, muodon antanut
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
Kaikupohjalta? kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
Pelkään onnellisuuutta
sillä tunnen sen vastakohdan
päivää on seurattava illan
ei voi muuttaa
Kirouksella on kasvot
jotka ihmistä muistuttaa
sen ääressä asuu pahus
se valehtelee myös itselleen
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
Puolet minusta liekkeihin tuijottaa
ne värini toistavat tanssissaan
Puolet rakastaa mustaa vedenpintaa
ja mitä se syvyyteen piilottaa
puolet jäi vangiksi illuusion
joka itsestään rakensi uskonnon
Puolet iskee rystyset kallioon
tunteakseen todellisen
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
mutta otan niitä lääkkeeksi vain
Ovat myrkkyni jotain aivan muuta
mua vahvempaa
Kuolleiden lehtien tuoksu
on koti sydämen
Outo rakkaus hiipuva lämpö
on rakentanut, muodon antanut
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
Kaikupohjalta? kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
Pelkään onnellisuuutta
sillä tunnen sen vastakohdan
päivää on seurattava illan
ei voi muuttaa
Kirouksella on kasvot
jotka ihmistä muistuttaa
sen ääressä asuu pahus
se valehtelee myös itselleen
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
Puolet minusta liekkeihin tuijottaa
ne värini toistavat tanssissaan
Puolet rakastaa mustaa vedenpintaa
ja mitä se syvyyteen piilottaa
puolet jäi vangiksi illuusion
joka itsestään rakensi uskonnon
Puolet iskee rystyset kallioon
tunteakseen todellisen
Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun