Kuuntelen hiljaisuuden keskellä
airutta lähestyvää
kuin vanhaa ystävää.
Haamuja jostain menneisyydestä
tuhannen vuoden takaa
vielä kohti kurkoittaa.
Jäisin sormin syvältä tavoittaa
liittomme uudistaa.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.
Tie helvettiin on päällystetty
hyvillä ideoilla
kauniilla kasvoilla.
Ihminen on kertäkäyttöinen
vaikka me muuta luullaan
sokeesti uskotaan.
Ja toivoon jokaiseen kahliudutaan
valheeksi vaistottuun.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.
Ei tullut minusta
ei messiasta
ei uhrilammasta.
Ei valon valtaamaa
ei yöhön majakkaa
ei mainittavaa.
Vaistoni enemmän rakentaa
varjoa kuin valoa
kunnes kuolevat.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.
airutta lähestyvää
kuin vanhaa ystävää.
Haamuja jostain menneisyydestä
tuhannen vuoden takaa
vielä kohti kurkoittaa.
Jäisin sormin syvältä tavoittaa
liittomme uudistaa.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.
Tie helvettiin on päällystetty
hyvillä ideoilla
kauniilla kasvoilla.
Ihminen on kertäkäyttöinen
vaikka me muuta luullaan
sokeesti uskotaan.
Ja toivoon jokaiseen kahliudutaan
valheeksi vaistottuun.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.
Ei tullut minusta
ei messiasta
ei uhrilammasta.
Ei valon valtaamaa
ei yöhön majakkaa
ei mainittavaa.
Vaistoni enemmän rakentaa
varjoa kuin valoa
kunnes kuolevat.
Kootaan hetki seurausten
kylmin verettömin kasvoin
auki revähtänein silmin,
Kun rikki menneet ratkaisut
liittävät kätensä
syntyvät minussa uudelleen.