Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista, ja irvistäen paloviinaa juo kun askarrellaan tappolista
"On nynny ämmä pullasorsa joka muutosmusiikkia soittaa! On paperia sen Opel Corsa kun panssarivaunuin tiet tasoittaa"
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa
Jos koputetaan oveen bunkkerin, on tunnuslause: "Koskaan et muuttua saa"
Koskaan et muuttua saa
Ja moni tulee vielä kaatumaan ja katumaan että edes sattui syntymään, kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset: kuolet, jollet näkemyksiään jaa
Vaan sinäkin, rankka ankka, vielä vikiset kun bunkkerissa jokin rasahtaa
Niin ankkajoukko hätkähtää, vain höyheniä ilmaan jää leijumaan
Näin voimain alttarille joskus joutuu uhraamaan
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdään kunniaa ja suurin älypää muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak, kvaak, kvaak
Sanokaa niille, että minä olen mies!
Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak
Minä olen mies!
Mies!
Vihdoin viimein odotettu päivä koitti
Johtaja-ankka lähtökäskyn konekiväärillä soitti
Suittiin höyheniin mutaa ja rapaa ja jokainen oli vastuusta vapaa, tietäen työn oikeutuksen
Vaan vihan innossa kontrolli petti, liian varhain irti pääsi tulivoima
Taisi irti päästä koko helvetti - kun oli joka ankka pian toisen likvidoima
Vain yksi enää tantereella raahautui viime voimillaan
Se räjäytti rei'än vihollismuuriin ja jäi näkyä katsomaan
Se kyräillen tiiraili kolostaan kun kansa rannalla nauroi ja ui
Ja moni näytti nauttivan olostaan!
Rankka ankka rantaleijonille nyrkkiä pui
Se silmänsä loi ylös taivaaseen ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak
Minä olen mies!
Mies!
"On nynny ämmä pullasorsa joka muutosmusiikkia soittaa! On paperia sen Opel Corsa kun panssarivaunuin tiet tasoittaa"
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa
Jos koputetaan oveen bunkkerin, on tunnuslause: "Koskaan et muuttua saa"
Koskaan et muuttua saa
Ja moni tulee vielä kaatumaan ja katumaan että edes sattui syntymään, kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset: kuolet, jollet näkemyksiään jaa
Vaan sinäkin, rankka ankka, vielä vikiset kun bunkkerissa jokin rasahtaa
Niin ankkajoukko hätkähtää, vain höyheniä ilmaan jää leijumaan
Näin voimain alttarille joskus joutuu uhraamaan
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdään kunniaa ja suurin älypää muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak, kvaak, kvaak
Sanokaa niille, että minä olen mies!
Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak
Minä olen mies!
Mies!
Vihdoin viimein odotettu päivä koitti
Johtaja-ankka lähtökäskyn konekiväärillä soitti
Suittiin höyheniin mutaa ja rapaa ja jokainen oli vastuusta vapaa, tietäen työn oikeutuksen
Vaan vihan innossa kontrolli petti, liian varhain irti pääsi tulivoima
Taisi irti päästä koko helvetti - kun oli joka ankka pian toisen likvidoima
Vain yksi enää tantereella raahautui viime voimillaan
Se räjäytti rei'än vihollismuuriin ja jäi näkyä katsomaan
Se kyräillen tiiraili kolostaan kun kansa rannalla nauroi ja ui
Ja moni näytti nauttivan olostaan!
Rankka ankka rantaleijonille nyrkkiä pui
Se silmänsä loi ylös taivaaseen ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak
Minä olen mies!
Mies!