Jokin meni vikaan sielunnoutokomennuksella Manalaan:
Kuriiri kaatoi koko matkakassin alas kurkustaan
Ja jo ennen auringonnousua nähtiin viikatemies
Horjahtelemassa ruusunmarjapensaassa.
Ja aamukasteessa askelsi Henri...
Kulkien torille, ja tie tuskin riitti sille.
Leivo visersi alkusoiton ruumiinvalvojaisille...
Kuolema iski silmää Felixille, silloinpa tien yli pinkaisi
Musta kissa, ja Henrin kontrolli herpaantui hetkeksi!
Kirkaisu kiiri halki kevätsään, ja tanner tömisi,
Kun pala palalta Henriä kotikatuun sateli!
Surmanajaja suu messingillä kurvasi kulman taa,
Jossa pensaikossa Perkele kaatuilee ja sammaltaa...
Niin epätietoisuus omasta kuolevaisuudestaan nyt
(Mitä elämän jälkeen?)
Oli silmänräpäyksessä Henrille selkiytynyt,
(Mitä elämän jälkeen?)
Kun raajansa taajassa ympärillään veressä uivat!
Noutaja oli hereillä, mutta aivonsa nukkuivat.
Sielu jäi saamatta, ja oveen kotikartanon
Ei olisi kolkuttamista ilman sitä. Siis kysymys on:
Mitä... Mitä elämän jälkeen? (No?)
Henki kampesi ylös veltosta lihasta, nosteli
Jäseniään maasta, hieroi aaveen silmiään:
"Millainen loppu tuli!" Hyi saasta!
"Eihän tuollaista voi näyttää kenellekään!"
Ei sellaista muistoa itsestään hän olisi säästävä
"Kyllä tuosta nyt jotenkin on eroon päästävä..."
Ja katso: hokkus pokkus! Kaikki huolensa
Nyt aivan näin kääntyivätkin parhain päin,
Ja tehtaanjohtajan kukkapenkki kävi kovin ahtaaksi,
Kun vastakuollut sankari huvin ja hyödyn yhdisti:
Maa kääntyi kuin itsestään, ja pian taivaalla lensi
Hyvin työnsä tehnyt mies, nähden, kun haudalle oksensi
Hännäkäs densa, Henri katseli hetken sitä,
Olihan hänellä kosolti aikaa miettiä: mitä...
Mitä elämän jälkeen?
Helvetissä tieto saatiin, kun jälkiruokaa tarjoiltiin...
Paholaisen pää painui alas...
Kaulus tahriintui kiisseliin.
Kuriiri kaatoi koko matkakassin alas kurkustaan
Ja jo ennen auringonnousua nähtiin viikatemies
Horjahtelemassa ruusunmarjapensaassa.
Ja aamukasteessa askelsi Henri...
Kulkien torille, ja tie tuskin riitti sille.
Leivo visersi alkusoiton ruumiinvalvojaisille...
Kuolema iski silmää Felixille, silloinpa tien yli pinkaisi
Musta kissa, ja Henrin kontrolli herpaantui hetkeksi!
Kirkaisu kiiri halki kevätsään, ja tanner tömisi,
Kun pala palalta Henriä kotikatuun sateli!
Surmanajaja suu messingillä kurvasi kulman taa,
Jossa pensaikossa Perkele kaatuilee ja sammaltaa...
Niin epätietoisuus omasta kuolevaisuudestaan nyt
(Mitä elämän jälkeen?)
Oli silmänräpäyksessä Henrille selkiytynyt,
(Mitä elämän jälkeen?)
Kun raajansa taajassa ympärillään veressä uivat!
Noutaja oli hereillä, mutta aivonsa nukkuivat.
Sielu jäi saamatta, ja oveen kotikartanon
Ei olisi kolkuttamista ilman sitä. Siis kysymys on:
Mitä... Mitä elämän jälkeen? (No?)
Henki kampesi ylös veltosta lihasta, nosteli
Jäseniään maasta, hieroi aaveen silmiään:
"Millainen loppu tuli!" Hyi saasta!
"Eihän tuollaista voi näyttää kenellekään!"
Ei sellaista muistoa itsestään hän olisi säästävä
"Kyllä tuosta nyt jotenkin on eroon päästävä..."
Ja katso: hokkus pokkus! Kaikki huolensa
Nyt aivan näin kääntyivätkin parhain päin,
Ja tehtaanjohtajan kukkapenkki kävi kovin ahtaaksi,
Kun vastakuollut sankari huvin ja hyödyn yhdisti:
Maa kääntyi kuin itsestään, ja pian taivaalla lensi
Hyvin työnsä tehnyt mies, nähden, kun haudalle oksensi
Hännäkäs densa, Henri katseli hetken sitä,
Olihan hänellä kosolti aikaa miettiä: mitä...
Mitä elämän jälkeen?
Helvetissä tieto saatiin, kun jälkiruokaa tarjoiltiin...
Paholaisen pää painui alas...
Kaulus tahriintui kiisseliin.