Kun rinnakkain on kauan käyty näin, saa kultaisen hääpäivän juhla
Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin
En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa
Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden?
Ei riitä sanat
Maalaan siis!
Kai säilyttää saan artistisen suoruuden, kun kankaalle k**matkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Laveeraan jonkun kurjan murjun, josta taas krapulassa herään
Kun pitkä häntä persuksissani horjun, vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään
Niin hyppäät pöydällemme huutamaan ja ladot lautasia lattiaan, eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan!
Näin upeasti yhteen sovitaan
Tuokaa höyheniä ja tervaa!
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Niin usein olin sika, mutta tuskin mitään vikaa jäi puuttumaan sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys löi kättä kysymättä, muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen: olin, olit ihminen
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin
En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa
Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden?
Ei riitä sanat
Maalaan siis!
Kai säilyttää saan artistisen suoruuden, kun kankaalle k**matkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Laveeraan jonkun kurjan murjun, josta taas krapulassa herään
Kun pitkä häntä persuksissani horjun, vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään
Niin hyppäät pöydällemme huutamaan ja ladot lautasia lattiaan, eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan!
Näin upeasti yhteen sovitaan
Tuokaa höyheniä ja tervaa!
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Niin usein olin sika, mutta tuskin mitään vikaa jäi puuttumaan sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys löi kättä kysymättä, muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen: olin, olit ihminen
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin