Auringon pieksämät Lyrics

Jo kohta kolme vuotta aurinko on paistanut.
On ihmiskunnassa kai helpon saaliin haistanut.
Ja nujerretut madot maassa matelee.
Ja hiki roiskuu joka suuntaan vaikkei mitään tee.
Kädet yhteen ristityt tavoittaa taivasta.
Jos rukous voisi päästää korvennuksen vaivasta?
Keltanaama, mustamieli - mitä aikoo se?
Kohta polttaa koko kauniin pallon karrelle.

Nyt pakastearkut on kysyttyä tavaraa,
Voi sellaisessa punanaama hetken huoahtaa.
Vaan rakastaan jos rakastaja koettaa koskettaa
Niin molempainen, mies ja nainen, palovammat saa.
Viikon verran järven veessä vilvoiteltuaan
Veli tuli pois, kun vesi alkoi kiehumaan.
On armottomuus auringon kuin hunni Attilan;
Se polttaa maan ja mereen lykkää kuuman kattilan.

Meitä suuremmat voimat lukevat iltasadut ja nukahtavat.
Me emme voi nukahtaa.
Aurinko on nyt meille kylään jäänyt
Eikä suostukaan poistumaan.
Aurinko valaisee pimeän maan.
Ei varjoa tai suojapaikkaa yhdellekään jää,
Kun pieninkin kipinä metsäpalot sytyttää.
Jättimäisten kokkotulten seassa massa
Sokeana kompuroi kuin savusaunassa.

Ei uuden jääkauden tulokaan uhka olla vois,
Jos toivoo vain nyt pääsevänsä kiukaan päältä pois.
Joku hätäpäissään pihakaivoon sukeltaa.
Rutikuivan kaivon pohjaan kallo halkeaa.