Tääl yksinäni laulelen
kun sä mennyt jo oot
vielä äsken sä kanssani soittelit
nyt enää säveles haikeena kaikuu
en oota sua enää
mutta näe en ketään toistakaan
kuvas katsoo mua pinnalta lämminkin
oot aatoksissa illoin
herää kaipaukset
meet mihin meet
kaukaa seuraan sua hymyillen
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi
yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin
yhden päivän
jos kanssais vielä viettään mä saan
ootan kymmenen vuotta
sua meriltä taas
laulan lokkien kaa
laulun kaipauksen
ja kun sen kuulet
muista aikamme yhteinen
yksin täytyi sun mennä
mutta luokseni ennäthän takaisin
uudelleen syliini suljen sut
hiljaa hymyillen
tuhlaa kyynelille hetkeäkään en
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi
yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin
kun sä mennyt jo oot
vielä äsken sä kanssani soittelit
nyt enää säveles haikeena kaikuu
en oota sua enää
mutta näe en ketään toistakaan
kuvas katsoo mua pinnalta lämminkin
oot aatoksissa illoin
herää kaipaukset
meet mihin meet
kaukaa seuraan sua hymyillen
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi
yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin
yhden päivän
jos kanssais vielä viettään mä saan
ootan kymmenen vuotta
sua meriltä taas
laulan lokkien kaa
laulun kaipauksen
ja kun sen kuulet
muista aikamme yhteinen
yksin täytyi sun mennä
mutta luokseni ennäthän takaisin
uudelleen syliini suljen sut
hiljaa hymyillen
tuhlaa kyynelille hetkeäkään en
aikojen halki näin laulumme soi
ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi
ja se soi ja se soi
yhä syömmessäin
unhoita en sua ystäväin