Niin kaikki on nyt selvää,
Kun viimein saapuu hän.
Huuruun ikkunaan hän piirtää sydämen.
Eikä anteeksi hän pyydä,
Vaan pyytää enemmän.
Hän tahtoo, että unohtaisin sen,
Kuin lapsi painajaisen.
Hän jättänyt on kaiken,
Tuo päivät tummuneet,
Kun tuntenut mä häntä enää en.
Ois piilottanut kaiken,
Lakaissut ois sirpaleet
Ja nyt vieressäni istuu hymyillen,
Mua katsellen.
kertosäe:
Niin hän taas tuo liekki rinnassaan
Mua saapuu katsomaan.
Vain käsivarsiltaan voi nähdä jäljet pimeyden.
Kun hän taas kuin tuuli purjeissaan
Vain tahtoo unohtaa,
Minut viedä mukanaan.
Vaan yksin vietän tämän perjantain.
Niin, se on kai rakkautta vain.
Rakkautta vain.
Hänen vierellään mä valvoin,
Häntä uneen peittelin,
Ja nyt hän on taas täynnä elämää.
Hänen murheensa mä kannoin,
Vaan nyt huomaan kuitenkin,
Että kaipaan omaan huoneen hämärään,
Kun en jaksa enempää.
kertosäe (2x)
Kun viimein saapuu hän.
Huuruun ikkunaan hän piirtää sydämen.
Eikä anteeksi hän pyydä,
Vaan pyytää enemmän.
Hän tahtoo, että unohtaisin sen,
Kuin lapsi painajaisen.
Hän jättänyt on kaiken,
Tuo päivät tummuneet,
Kun tuntenut mä häntä enää en.
Ois piilottanut kaiken,
Lakaissut ois sirpaleet
Ja nyt vieressäni istuu hymyillen,
Mua katsellen.
kertosäe:
Niin hän taas tuo liekki rinnassaan
Mua saapuu katsomaan.
Vain käsivarsiltaan voi nähdä jäljet pimeyden.
Kun hän taas kuin tuuli purjeissaan
Vain tahtoo unohtaa,
Minut viedä mukanaan.
Vaan yksin vietän tämän perjantain.
Niin, se on kai rakkautta vain.
Rakkautta vain.
Hänen vierellään mä valvoin,
Häntä uneen peittelin,
Ja nyt hän on taas täynnä elämää.
Hänen murheensa mä kannoin,
Vaan nyt huomaan kuitenkin,
Että kaipaan omaan huoneen hämärään,
Kun en jaksa enempää.
kertosäe (2x)