Minä kuolin
mutta sinä elät
ja tuuli valittaa ja itkee.
Huojuttaa taloa ja metsää.
Ei joka honkaa yksitellen
vaan koko männikköä ravistellen
etäiseen horisonttiin saakka.
Kuin peilityynen meren pinnalla
kiusaisi poukamassa purjeita,
eikä se uhmaillakseen puhalla.
Ei sokeasti raivon vallassa
ikävää täynnä on sen kohina,
se etsii etsimistään sanoja
yötäsi varten kehtolaulua.
mutta sinä elät
ja tuuli valittaa ja itkee.
Huojuttaa taloa ja metsää.
Ei joka honkaa yksitellen
vaan koko männikköä ravistellen
etäiseen horisonttiin saakka.
Kuin peilityynen meren pinnalla
kiusaisi poukamassa purjeita,
eikä se uhmaillakseen puhalla.
Ei sokeasti raivon vallassa
ikävää täynnä on sen kohina,
se etsii etsimistään sanoja
yötäsi varten kehtolaulua.