Me kerran syötiin metsämansikoita,
Ja istuskeltiin polun varressa,
Ja suudelmia oli yhtä monta
Kuin mansikoita heinänkorressa.
kertosäe:
Tiedäthän, miltä maistuu marjalude,
Kun luulet maistavasi mansikkaa?
On suudelmassa silloin outo vire,
Ja suusi salaisuuden paljastaa.
Pian päättyi kaunis, petollinen satu,
Ja tuuli tyhjän heinänkorren vei,
Sun suudelmassa oli vieras maku,
Ja kainalossa uusi Lorelei.
kertosäe
Jos vielä löydät metsämansikoita,
Ja odottelet ojanreunalla,
Niin huomaat, ettei mansikoita näitä,
Voi syödä niin kuin muita marjoja.
Kun poltan suutasi kuin marjalude,
Ja kätken hampaat metsämansikkaan,
Sua säälimättä suutelen ja puren,
En jätä Loreleille luutakaan.
Ja istuskeltiin polun varressa,
Ja suudelmia oli yhtä monta
Kuin mansikoita heinänkorressa.
kertosäe:
Tiedäthän, miltä maistuu marjalude,
Kun luulet maistavasi mansikkaa?
On suudelmassa silloin outo vire,
Ja suusi salaisuuden paljastaa.
Pian päättyi kaunis, petollinen satu,
Ja tuuli tyhjän heinänkorren vei,
Sun suudelmassa oli vieras maku,
Ja kainalossa uusi Lorelei.
kertosäe
Jos vielä löydät metsämansikoita,
Ja odottelet ojanreunalla,
Niin huomaat, ettei mansikoita näitä,
Voi syödä niin kuin muita marjoja.
Kun poltan suutasi kuin marjalude,
Ja kätken hampaat metsämansikkaan,
Sua säälimättä suutelen ja puren,
En jätä Loreleille luutakaan.