Tuli linnahan köyhä sotamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?»
Minä maailman matkoja astun.»
»Ja jos olet suora sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»niin tännekin loppua voi sinun ties».
»Sama mulle, mut palkan ma tahdon.»
»On oikein, palkkansa saa sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»kuus riksiä vuodessa riittää kenties?»
»Ei, herrani, enempi ma vaadin.»
»Mitä hulluja? Hallitse järkesi mies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»mut varro, saat seitsemänkin kukaties,
jos miekkasi totta voi tehdä».
»En myö minä miekkaani, hovimies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»riikin rikseihin, se on jumal' ties
itse Hiidessä kuuraeltu.
Mut kuninkaan tyttären jos kukaties--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»saan palkaksein, olen kuninkaan mies».
»Huuti, tolvana, matkaasi marssi!»
Ja ryntäsi päälle vihamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
voitti joukkomme, uhkasi orjuuden ies.
Kas, silloinpa sankari saapui.
Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
hän löi, joka iskunsa kuoloa ties,
sota päättyi, maa oli vapaa.
»Ja saanko mä palkkani nyt kukaties--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies».
Verijälkiä kannukset jätti.
»On oikein, palkkansa saa sotamies--»
Kunigunda, ah Kunigunda--
näin lausui kuningas, »mut kukaties
jätät sitten sa maani ja minut.
Siis myö mulle miekkasi sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies,
mut vastasi sankari suuri:
»Ja vaikka mä vaan olen sotamies»--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»niin myö minä miekkaani en jumal' ties
itse kuninkaan tyttärihinkään.
Mun onneni olla on sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»sama, luulenpa, tahto on miekkani myös,
se on Hiidessä kuuraeltu».
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?»
Minä maailman matkoja astun.»
»Ja jos olet suora sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»niin tännekin loppua voi sinun ties».
»Sama mulle, mut palkan ma tahdon.»
»On oikein, palkkansa saa sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»kuus riksiä vuodessa riittää kenties?»
»Ei, herrani, enempi ma vaadin.»
»Mitä hulluja? Hallitse järkesi mies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»mut varro, saat seitsemänkin kukaties,
jos miekkasi totta voi tehdä».
»En myö minä miekkaani, hovimies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»riikin rikseihin, se on jumal' ties
itse Hiidessä kuuraeltu.
Mut kuninkaan tyttären jos kukaties--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»saan palkaksein, olen kuninkaan mies».
»Huuti, tolvana, matkaasi marssi!»
Ja ryntäsi päälle vihamies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
voitti joukkomme, uhkasi orjuuden ies.
Kas, silloinpa sankari saapui.
Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
hän löi, joka iskunsa kuoloa ties,
sota päättyi, maa oli vapaa.
»Ja saanko mä palkkani nyt kukaties--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies».
Verijälkiä kannukset jätti.
»On oikein, palkkansa saa sotamies--»
Kunigunda, ah Kunigunda--
näin lausui kuningas, »mut kukaties
jätät sitten sa maani ja minut.
Siis myö mulle miekkasi sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies,
mut vastasi sankari suuri:
»Ja vaikka mä vaan olen sotamies»--
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»niin myö minä miekkaani en jumal' ties
itse kuninkaan tyttärihinkään.
Mun onneni olla on sotamies--»
Kunigunda, ah, Kunigunda--
»sama, luulenpa, tahto on miekkani myös,
se on Hiidessä kuuraeltu».