kesytän käsilläni kiviä, hieron kipeään maksaani eloa
pakotan aaveet pois
sinä olet vika, rakkautesi on juoksevaa kuin pihka
ymmärrät vasta, kun tunnet vanhuutesi
näet kasvojesi uurteen
minä häviän sinun kädellesi
en silti lankea jalkoihisi
huudan sinulle kirkkauteen
eksyen sormieni paljouteen
sinä olet vika, rakkautesi on juoksevaa kuin pihka
ymmärrät vasta, kun tunnet vanhuutesi
näet kasvojesi uurteen
pakotan aaveet pois
sinä olet vika, rakkautesi on juoksevaa kuin pihka
ymmärrät vasta, kun tunnet vanhuutesi
näet kasvojesi uurteen
minä häviän sinun kädellesi
en silti lankea jalkoihisi
huudan sinulle kirkkauteen
eksyen sormieni paljouteen
sinä olet vika, rakkautesi on juoksevaa kuin pihka
ymmärrät vasta, kun tunnet vanhuutesi
näet kasvojesi uurteen