Synkän harmaa sunnuntai
vai onko nyt jo maanantai,
on ovi auki maailmaan
mutta tänne vangiks jään,
kai kuokkavieraat kulkiessaan
kuin vainajan mut laittaa nukkumaan.
Kuin lapsi huudan maailmaan
kaiku sieltä vastaa vaan,
ei löydy neuvonantajaa
mä ulkopuoliseksi jään,
virta korteen viimeiseen
tarttuu vie sen kauas eiliseen.
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä kuuntelet
sä oot siinä mutta kuule et
minun sanojani ollenkaan,
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä katot kun
minä elävältä lakastun
kunnes minua ei olekaan.
Oot kukan tuonut keittiöön
tähän pieneen yksiöön,
mä laitan tuikun palamaan
siitä vähän lämpöö saan,
kaksi toistaan odottaa
kuin seuravaa ei tulis ollenkaan.
Luulis että onnessaan
takoo rautaa kuumaa vaan,
taisi meidät unohtaa
tai onnen palan kadottaa,
mut eipä tullut mieleenkään
lähtee sitä itse etsimään.
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä kuuntelet
sä oot siinä mutta kuule et
minun sanojani ollenkaan,
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä katot kun
minä elävältä lakastun
kunnes minua ei olekaan.
vai onko nyt jo maanantai,
on ovi auki maailmaan
mutta tänne vangiks jään,
kai kuokkavieraat kulkiessaan
kuin vainajan mut laittaa nukkumaan.
Kuin lapsi huudan maailmaan
kaiku sieltä vastaa vaan,
ei löydy neuvonantajaa
mä ulkopuoliseksi jään,
virta korteen viimeiseen
tarttuu vie sen kauas eiliseen.
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä kuuntelet
sä oot siinä mutta kuule et
minun sanojani ollenkaan,
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä katot kun
minä elävältä lakastun
kunnes minua ei olekaan.
Oot kukan tuonut keittiöön
tähän pieneen yksiöön,
mä laitan tuikun palamaan
siitä vähän lämpöö saan,
kaksi toistaan odottaa
kuin seuravaa ei tulis ollenkaan.
Luulis että onnessaan
takoo rautaa kuumaa vaan,
taisi meidät unohtaa
tai onnen palan kadottaa,
mut eipä tullut mieleenkään
lähtee sitä itse etsimään.
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä kuuntelet
sä oot siinä mutta kuule et
minun sanojani ollenkaan,
Mä puhun viimeisen kerran
ja sä katot kun
minä elävältä lakastun
kunnes minua ei olekaan.