Olen hiekkalaatikkoni reunalla
ja katselen maailmaani
Rajallisen elämäni laidat nään
silmillä punertavilla
Vaikka yritän tähystää ja kurkotella,
en kuitenkaan nää
ylitse sen
Jos mä olisinkin luotu vain elämään
kuin perhonen, pienen hetken
miksi murheita kantaa, syö ja juo,
kun huomenna kuitenkin kuolet,
vaan sisälläni, tiedän siellä asustaa yhä ikuisen
ihmisen sielu
En ymmärrä mikä meissä kangertaa,
kun etsimme kaukaa suotta,
hän joka on kuitenkin lähellä
meitä jokaista ihmisen lasta
Vaikka maailmalla opimmekin varomaan,
joku askeleitamme
kuljettaa
Olen hiekkalaatikkoni reunalla
ja katselen maailmaani,
eikä aivoni paljoa yllä
Jumalani kätten töistä
Hän on tie, totuus ja elämä,
eikä Isän luokse tulla muita teitä
ja katselen maailmaani
Rajallisen elämäni laidat nään
silmillä punertavilla
Vaikka yritän tähystää ja kurkotella,
en kuitenkaan nää
ylitse sen
Jos mä olisinkin luotu vain elämään
kuin perhonen, pienen hetken
miksi murheita kantaa, syö ja juo,
kun huomenna kuitenkin kuolet,
vaan sisälläni, tiedän siellä asustaa yhä ikuisen
ihmisen sielu
En ymmärrä mikä meissä kangertaa,
kun etsimme kaukaa suotta,
hän joka on kuitenkin lähellä
meitä jokaista ihmisen lasta
Vaikka maailmalla opimmekin varomaan,
joku askeleitamme
kuljettaa
Olen hiekkalaatikkoni reunalla
ja katselen maailmaani,
eikä aivoni paljoa yllä
Jumalani kätten töistä
Hän on tie, totuus ja elämä,
eikä Isän luokse tulla muita teitä