Ajan lujempaa
Taisin unohtaa sydämeni
väärään hotelliin,
pahamaineisiin huoneisiin
Kilometri toisen perään vaihtuu
"Unohdan sen!" - noin ajattelen
Ja tuhka polttaa reiän taas,
sen korjata voin - sielua en
Sydän taitaakin olla
vain yliajettu koira
Se ei haavojaan nuollut
eikä petä itseään
- on rehellisesti kuollut
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Se johdattaa mut uudelleen
valtatieltä risteykseen
Tässä valkeus, tässä tie!
Ei armo väisty milloinkaan
- vaan vie!
Näen hetkissä
ohikiitävissä unelmani
Niitä hakemaan
menen kerran vain - ja taas uudestaan
Mutta jos mä joskus saan
jotain mikä harhaan sai lähtemään,
se onkin hauras hetki vaan
ja tyhjäksi jää jo täyttyessään
Ja mä tahtoisin olla
ihan vain sovinnolla
On niin vaikea myöntää
että synti miten tahtoo
mua edellään työntää
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Se johdattaa mut uudelleen
valtatieltä risteykseen
Tässä valkeus, tässä tie!
Ei armo väisty milloinkaan
- vaan vie!
Pöly laskeutuu,
se siipiin jää
Kun sielu kuivettuu
eikä lennä enää
Mä suuntaa tiedä en,
taas rukoilen
nimeen Jeesuksen
Kuuletko sen?
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Ja toiset uskoo voimakkaan
luonnolliseen valintaan,
tiedon tulvaan kasvavaan,
pörssikurssiin nousevaan!
Tai mielivaltaan sokeaan
kaiken oikeuttavaan,
sankaruuteen, kunniaan,
ihmiskunnan kuolemaan!
Ja jotkut uskoo sattumaan,
yhteen hetkeen ihanaan
Jeesus, auta!
Kotiin vie!
Näytä meille toisenlainen tie!
Taisin unohtaa sydämeni
väärään hotelliin,
pahamaineisiin huoneisiin
Kilometri toisen perään vaihtuu
"Unohdan sen!" - noin ajattelen
Ja tuhka polttaa reiän taas,
sen korjata voin - sielua en
Sydän taitaakin olla
vain yliajettu koira
Se ei haavojaan nuollut
eikä petä itseään
- on rehellisesti kuollut
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Se johdattaa mut uudelleen
valtatieltä risteykseen
Tässä valkeus, tässä tie!
Ei armo väisty milloinkaan
- vaan vie!
Näen hetkissä
ohikiitävissä unelmani
Niitä hakemaan
menen kerran vain - ja taas uudestaan
Mutta jos mä joskus saan
jotain mikä harhaan sai lähtemään,
se onkin hauras hetki vaan
ja tyhjäksi jää jo täyttyessään
Ja mä tahtoisin olla
ihan vain sovinnolla
On niin vaikea myöntää
että synti miten tahtoo
mua edellään työntää
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Se johdattaa mut uudelleen
valtatieltä risteykseen
Tässä valkeus, tässä tie!
Ei armo väisty milloinkaan
- vaan vie!
Pöly laskeutuu,
se siipiin jää
Kun sielu kuivettuu
eikä lennä enää
Mä suuntaa tiedä en,
taas rukoilen
nimeen Jeesuksen
Kuuletko sen?
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
- ei armo väisty milloinkaan!
Ja toiset uskoo voimakkaan
luonnolliseen valintaan,
tiedon tulvaan kasvavaan,
pörssikurssiin nousevaan!
Tai mielivaltaan sokeaan
kaiken oikeuttavaan,
sankaruuteen, kunniaan,
ihmiskunnan kuolemaan!
Ja jotkut uskoo sattumaan,
yhteen hetkeen ihanaan
Jeesus, auta!
Kotiin vie!
Näytä meille toisenlainen tie!