Olo on jo illalla parempi. Ikkunasta mä katselen.
Kahvi on haaleeta, maisemat vaaleeta. Aamuu muistelen.
Sä tulit käymään pitkästä aikaa täällä mun kämpilläni.
Täältä se alkoi ja tänne se loppui, kaik meni väärinpäin.
Ylhäällä täällä ilmojen päällä kaikki on hyvin taas.
Yhdessä jaamme pilven reunan ja harmaa on sun maas.
Kauan on aikaa siitä, kun eteisestäsi poistuttiin.
Kova oli ääni, mut ääneti kaiketi taivaalle leijailtiin.
Aamulla aikaisin. Laukesi liipaisin.
Aamulla kun tulit käymään, eteiseen pamahdit. Olin jo antanut anteeksi.
Korkojen äänet kun korviini rapusta kajahti. Kaikki mieleeni palasi.
Te kaksi mun sängyllä alasti, vartalot vavahti.
Mä yritin hillitä itseni, mut se sattui niin pahasti.
Sä oot aina ollu ja tuut aina olee sama itsekäs taulapää.
Mut oisin halunnu jutella vielä sen kerran, halunnu selittää.
Sä et antanut meidän elää parina.
Eteisen lattiaan päättyi tämä tarina.
Kalterit rajaa mut kylmään majaan, rangaistukseni sain.
Naisen matkaan kun heilani lähti, mä pyssyn silloin hain.
Muutaman päivän mä ootin sua ja sängyssä makasin.
Se luoti oli itsellein tarkoitettu, mutta toisinkin latasin.
Aamulla aikaisin. Laukesi liipaisin.
Aamulla kun tulit käymään, eteiseen pamahdit. Olin jo antanut anteeksi.
Korkojen äänet kun korviini rapusta kajahti. Kaikki mieleeni palasi.
Te kaksi mun sängyllä alasti, vartalot vavahti.
Mä yritin hillitä itseni, mut se sattui niin pirusti.
Kahvi on haaleeta, maisemat vaaleeta. Aamuu muistelen.
Sä tulit käymään pitkästä aikaa täällä mun kämpilläni.
Täältä se alkoi ja tänne se loppui, kaik meni väärinpäin.
Ylhäällä täällä ilmojen päällä kaikki on hyvin taas.
Yhdessä jaamme pilven reunan ja harmaa on sun maas.
Kauan on aikaa siitä, kun eteisestäsi poistuttiin.
Kova oli ääni, mut ääneti kaiketi taivaalle leijailtiin.
Aamulla aikaisin. Laukesi liipaisin.
Aamulla kun tulit käymään, eteiseen pamahdit. Olin jo antanut anteeksi.
Korkojen äänet kun korviini rapusta kajahti. Kaikki mieleeni palasi.
Te kaksi mun sängyllä alasti, vartalot vavahti.
Mä yritin hillitä itseni, mut se sattui niin pahasti.
Sä oot aina ollu ja tuut aina olee sama itsekäs taulapää.
Mut oisin halunnu jutella vielä sen kerran, halunnu selittää.
Sä et antanut meidän elää parina.
Eteisen lattiaan päättyi tämä tarina.
Kalterit rajaa mut kylmään majaan, rangaistukseni sain.
Naisen matkaan kun heilani lähti, mä pyssyn silloin hain.
Muutaman päivän mä ootin sua ja sängyssä makasin.
Se luoti oli itsellein tarkoitettu, mutta toisinkin latasin.
Aamulla aikaisin. Laukesi liipaisin.
Aamulla kun tulit käymään, eteiseen pamahdit. Olin jo antanut anteeksi.
Korkojen äänet kun korviini rapusta kajahti. Kaikki mieleeni palasi.
Te kaksi mun sängyllä alasti, vartalot vavahti.
Mä yritin hillitä itseni, mut se sattui niin pirusti.