Mä istun himas sohval itse paholaisen kanssa,
taas kerran keskiyöllä taas mua tapaamassa,
se avas mun ranteen ja valutti verta viinilasiin,
se maisto sitä ja vinkkas sitten silmää,
toimiiko sopimus se kysy ja virnisti,
sen ihon alta liskon suomut pikkasen pilkisti,
sielun myyminen se on riskialtist duunii joten vastasin vaan "joo"
ja pidin sitten suuni kiinni, sait mitä halusit,
onks sul kaikki mitä tarttet,
se pisti ranteen umpeen tulevaa käyttöö varten,
mä nään sen öisin aina kerran vuodes,
paholainen osaa pitää sijoituksest huolen,
harkitsin hetken niinkuin pirun kaa tehdään aina,
ne sopimukset joit tehdään loppuillast perjantaina,
snadi laina, panoksen pisti paholainen,
tein sen kaiken saadakseni elämäni naisen
kertosäe:
Ne kaikki laulut missä meistä kerrotaan
ne missä rakkaus solmitaan jo taivaassa
se kaikki kaunis mitä täällä kaivataan
olet sinä
Taas uus vuos, taas uus viinilasi
niinku arvasit, demoni tuli takasin
mä olin aikoinaan samas paikas kun mun rakas
paras korttipakast, nyt ranne auki taas
paholaisen lipova kieli kysy taas mun sopimuksest
ja mä kertasin sille sen täydellisen kovituksen
kun se nainen tuli näyttävänä holleille
ja kaikki ihmiset heitti ylistävii kommenttei
mä sanoin vaan "jäbät ton kaa mä meen himaan"
enkä kerro mitä sinä yönä tää pudottikaan
lihava paholainen hiero yhteen käsiään
ja alko kesken kaiken muuttaa omaa väriään
oot saanut kaiken sen mitä sä vaan havittelet
naisen lapset rakkauden ja oikeen perheen
oliks se kaikki oikeesti sun sielus arvosta
ihan vitun helposti mä etin sitä kaikist paikoista
kertosäe
Vika vuos, vika viinilasi,
nyt ois aika mennä,
mä myin mun sielun se oli paholaisen kämmenellä,
se maisto viiniä ja sylkäs "Mitä oot menny tekemään?"
tää aine viinilasis ei maistu oikeelt vereltä,
mä kerroin et mä vein mun rakkaan aurinkoon,
vein sen kauas pimeydestä eikä piru voi mua estää,
mä halusin sen kylpevän valossa ikuisesti,
se hehku aurinkoa takas, teki mut taas vapaaks,
paholainen raivostu "et sä voi tehä mulle tätä"
sun veres maistuu valolta enkä mä voi juoda sitä,
sä olit mun, mä omistin sut mut sä oot liian ehjä,
enkä mä voi sitä estää enkä mitään tehdä,
niin paholainen hävisi ammottavaan helvettiin,
ja mä näin sen paikan kammottavan selkeesti,
kun aurinko nousi se ei päästänyt mua hukkumaan,
nuku vaan kulta, aurinko nousee aina
taas kerran keskiyöllä taas mua tapaamassa,
se avas mun ranteen ja valutti verta viinilasiin,
se maisto sitä ja vinkkas sitten silmää,
toimiiko sopimus se kysy ja virnisti,
sen ihon alta liskon suomut pikkasen pilkisti,
sielun myyminen se on riskialtist duunii joten vastasin vaan "joo"
ja pidin sitten suuni kiinni, sait mitä halusit,
onks sul kaikki mitä tarttet,
se pisti ranteen umpeen tulevaa käyttöö varten,
mä nään sen öisin aina kerran vuodes,
paholainen osaa pitää sijoituksest huolen,
harkitsin hetken niinkuin pirun kaa tehdään aina,
ne sopimukset joit tehdään loppuillast perjantaina,
snadi laina, panoksen pisti paholainen,
tein sen kaiken saadakseni elämäni naisen
kertosäe:
Ne kaikki laulut missä meistä kerrotaan
ne missä rakkaus solmitaan jo taivaassa
se kaikki kaunis mitä täällä kaivataan
olet sinä
Taas uus vuos, taas uus viinilasi
niinku arvasit, demoni tuli takasin
mä olin aikoinaan samas paikas kun mun rakas
paras korttipakast, nyt ranne auki taas
paholaisen lipova kieli kysy taas mun sopimuksest
ja mä kertasin sille sen täydellisen kovituksen
kun se nainen tuli näyttävänä holleille
ja kaikki ihmiset heitti ylistävii kommenttei
mä sanoin vaan "jäbät ton kaa mä meen himaan"
enkä kerro mitä sinä yönä tää pudottikaan
lihava paholainen hiero yhteen käsiään
ja alko kesken kaiken muuttaa omaa väriään
oot saanut kaiken sen mitä sä vaan havittelet
naisen lapset rakkauden ja oikeen perheen
oliks se kaikki oikeesti sun sielus arvosta
ihan vitun helposti mä etin sitä kaikist paikoista
kertosäe
Vika vuos, vika viinilasi,
nyt ois aika mennä,
mä myin mun sielun se oli paholaisen kämmenellä,
se maisto viiniä ja sylkäs "Mitä oot menny tekemään?"
tää aine viinilasis ei maistu oikeelt vereltä,
mä kerroin et mä vein mun rakkaan aurinkoon,
vein sen kauas pimeydestä eikä piru voi mua estää,
mä halusin sen kylpevän valossa ikuisesti,
se hehku aurinkoa takas, teki mut taas vapaaks,
paholainen raivostu "et sä voi tehä mulle tätä"
sun veres maistuu valolta enkä mä voi juoda sitä,
sä olit mun, mä omistin sut mut sä oot liian ehjä,
enkä mä voi sitä estää enkä mitään tehdä,
niin paholainen hävisi ammottavaan helvettiin,
ja mä näin sen paikan kammottavan selkeesti,
kun aurinko nousi se ei päästänyt mua hukkumaan,
nuku vaan kulta, aurinko nousee aina