Yks kaks, Jeah,
Mua on siunattu mahollisuudella ziigailla tätä suomi-meininkii läheltä jo aika pitkään
ja tutustuu mitä erilaisimpiin äpäriin täs pelis.
Puhukaa vaan kääpiöt. Te pidätte mut elos.
Ikävä kyllä, te ette tee mitään, vaik te haluutte must eroon, pelkurit.
Jos sä haluut tappaa mut niin tapa mut,
vaik mua pieksis viis gorillaa viidel vitun iistonilla,
mul ois silti intoo dissaa, viikon koomaskaa en ois viikkoo hiljaa,
mua ei pysty singol dillaa, ei aseil isoimmilkaa,
mä oon ihan valmis kuolee jos en pääse limoon chillaa.
Mä vedän lätkää ja elän tästä, pelkäst räbäst,
pelkää jättää elämättä, vaik ehkä heräämättä saisin selästä tän tonnin paperipainon,
kynä-kalterit vainoo,
en tiedä mitä kaverit aikoo, tai onks elämä salettiin aitoo.
Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7,
et tiedä mitä on vielä jaksaa taas herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa päiväst on ku oot sammumas taas ojaan.
Mä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkään tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, päästäisit mut ankeudest,
jättäisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis tehä sitä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
Emmä pelkää pimeet, nään aamust asti painajaista.
Mua on siunattu mahollisuudella ziigailla tätä suomi-meininkii läheltä jo aika pitkään
ja tutustuu mitä erilaisimpiin äpäriin täs pelis.
Puhukaa vaan kääpiöt. Te pidätte mut elos.
Ikävä kyllä, te ette tee mitään, vaik te haluutte must eroon, pelkurit.
Jos sä haluut tappaa mut niin tapa mut,
vaik mua pieksis viis gorillaa viidel vitun iistonilla,
mul ois silti intoo dissaa, viikon koomaskaa en ois viikkoo hiljaa,
mua ei pysty singol dillaa, ei aseil isoimmilkaa,
mä oon ihan valmis kuolee jos en pääse limoon chillaa.
Mä vedän lätkää ja elän tästä, pelkäst räbäst,
pelkää jättää elämättä, vaik ehkä heräämättä saisin selästä tän tonnin paperipainon,
kynä-kalterit vainoo,
en tiedä mitä kaverit aikoo, tai onks elämä salettiin aitoo.
Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7,
et tiedä mitä on vielä jaksaa taas herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa päiväst on ku oot sammumas taas ojaan.
Mä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkään tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, päästäisit mut ankeudest,
jättäisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis tehä sitä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
Emmä pelkää pimeet, nään aamust asti painajaista.