betoniviidakon peltileijonat
vaanivat kulmilla katujen
niitä väistelen kun rintaani
suuria tunteita havittelen
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan enkö koskaan rauhaa saa en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa
saalistajaa
saalistajaa
peltileijona mua raapaisi
ja sisältä jotain hajotti
siksi haavoitun jos polvistun
edessä betoniviidakon myrskyn
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan enkö koskaan rauhaa saa en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa
saalistajaa
saalistajaa
vaanivat kulmilla katujen
niitä väistelen kun rintaani
suuria tunteita havittelen
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan enkö koskaan rauhaa saa en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa
saalistajaa
saalistajaa
peltileijona mua raapaisi
ja sisältä jotain hajotti
siksi haavoitun jos polvistun
edessä betoniviidakon myrskyn
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan enkö koskaan rauhaa saa en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa
saalistajaa
saalistajaa