Mul on tuhansia sivuja jo. Nelisäkeitä, mis maapallon sisus hajoo hei.
Mä nään sen tulevan, hajonneen unelman. Nään savusia kuvia ku leikitään tulella.
On pakko rakentaa ja luoda jotain, et voisin rauhassa kuolla tai jotain.
Mielikuvani mä jostain hain, paikasta jonne koskaan ei mennä sais.
Mut mä pääsin sieltä ulos vihdoin. Korvat t**ititinnitti ja sydän vihloi.
Tää tuntuu viimeseltä illalta, ku annoin kaiken irti rinnasta, ja millä hinnalla.
Se raapasee vaan pinnalta, ne koittaa luoda musta kuvan ihmisenä itelleen alle timmassa.
Ja sit ne kysyy onks mul kaikki tänään hyvin, ku mä roikun pää alas, riippusillalta.
Täällä kaikki riippuu tuurista, tähdistä ja tuulista, aikataulust, duunista.
Mä kaipaan jotain suurempaa, ei riitä tää nykynen systeemi. Kyynisyys tappoi maailmasta mysteerit.
Ja vaik tää on vaan yhen miehen utopiaa, mä pidän omas maailmassa tosi kivaa.
Hei Papru ja Pyhi, hyvinhä se meni aina. Luuleeko maailma? Whad up?
Kuuleeko maailma? Vampyyrien vaalima, alkutulien blaadima.
Party party niinku oisin kovinki taaki. Nyt ois sitä aikaaki, vaik massii haalia.
Riippusiltoja sydäilemäs. Sytytyslankana palaa vallihaudas tyräilemäs.
Omia viisaita sanojani hyväilemäs, ku sä pudotat mä hyppään peräs.
Tarttuu levylle se kirkkain nektariini, muttei vastaa Spotify mun vitun tekstariini.
Ehkä vielä muutama extrariimi, ennen ku kiska menee kiinni, sulkemisaika.
En saa yhteyttä meklariini, avaimii ferrariini, presidenttii termariini.
Entinen tulokas ku Hetemajn Perparimi. Tarjoo mulle sedatiivi, suun kiinni laittaa.
Turha lettu, mut tulipahan leivottua. Ei tästä mulle elinkeinoa tuu.
Omat ennakkoluulot tuli taas peitottua. Vanha vitsi, uus kertoja ei oo uus.
Keijo venaa myyntilukui jauhot suus, tää on se Vammalan blues.
"Ei tää levy salee ees Monspilta tuu."
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.
Sen jälkee kun mun tv hajos, mä oon rukoillu paljon.
Lähinnä uutta telkkarii, muttei taivaast taida nähä alas kellariin.
Mä oon lukenu Mellerii. Sä voit haukkaa mun sellerii.
Joo se menee niin, elä elämääs niinku oisit Henry Lee.
Mirkut ne lirkuttelee, mut päivät ku hevoset ne hirnuen menee.
Mitä sä virnuilet spede? Vitun Richard Gere.
Mä oon Lou Reedin Berliini, sä voisit olla objekti mun verbiini.
Mut sä laitat sen kiinni, oon se paska joka jää kiinni kenkiisi.
Kaikel ei oo hintaa, mut kaikest voi tehä numeron. Kassalla tuherran kuittiisi karvasen tuheron.
Kyl kuvet on, ostaa uuden nuteron, puen sen ku puseron.
Meit ei laiteta museoihin. Kuka hoitaa mun lokeroinnin?
Meit ei kanneta Kiasmaan, kuhan pysyis vaa himassaan.
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.
Mä nään sen tulevan, hajonneen unelman. Nään savusia kuvia ku leikitään tulella.
On pakko rakentaa ja luoda jotain, et voisin rauhassa kuolla tai jotain.
Mielikuvani mä jostain hain, paikasta jonne koskaan ei mennä sais.
Mut mä pääsin sieltä ulos vihdoin. Korvat t**ititinnitti ja sydän vihloi.
Tää tuntuu viimeseltä illalta, ku annoin kaiken irti rinnasta, ja millä hinnalla.
Se raapasee vaan pinnalta, ne koittaa luoda musta kuvan ihmisenä itelleen alle timmassa.
Ja sit ne kysyy onks mul kaikki tänään hyvin, ku mä roikun pää alas, riippusillalta.
Täällä kaikki riippuu tuurista, tähdistä ja tuulista, aikataulust, duunista.
Mä kaipaan jotain suurempaa, ei riitä tää nykynen systeemi. Kyynisyys tappoi maailmasta mysteerit.
Ja vaik tää on vaan yhen miehen utopiaa, mä pidän omas maailmassa tosi kivaa.
Hei Papru ja Pyhi, hyvinhä se meni aina. Luuleeko maailma? Whad up?
Kuuleeko maailma? Vampyyrien vaalima, alkutulien blaadima.
Party party niinku oisin kovinki taaki. Nyt ois sitä aikaaki, vaik massii haalia.
Riippusiltoja sydäilemäs. Sytytyslankana palaa vallihaudas tyräilemäs.
Omia viisaita sanojani hyväilemäs, ku sä pudotat mä hyppään peräs.
Tarttuu levylle se kirkkain nektariini, muttei vastaa Spotify mun vitun tekstariini.
Ehkä vielä muutama extrariimi, ennen ku kiska menee kiinni, sulkemisaika.
En saa yhteyttä meklariini, avaimii ferrariini, presidenttii termariini.
Entinen tulokas ku Hetemajn Perparimi. Tarjoo mulle sedatiivi, suun kiinni laittaa.
Turha lettu, mut tulipahan leivottua. Ei tästä mulle elinkeinoa tuu.
Omat ennakkoluulot tuli taas peitottua. Vanha vitsi, uus kertoja ei oo uus.
Keijo venaa myyntilukui jauhot suus, tää on se Vammalan blues.
"Ei tää levy salee ees Monspilta tuu."
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.
Sen jälkee kun mun tv hajos, mä oon rukoillu paljon.
Lähinnä uutta telkkarii, muttei taivaast taida nähä alas kellariin.
Mä oon lukenu Mellerii. Sä voit haukkaa mun sellerii.
Joo se menee niin, elä elämääs niinku oisit Henry Lee.
Mirkut ne lirkuttelee, mut päivät ku hevoset ne hirnuen menee.
Mitä sä virnuilet spede? Vitun Richard Gere.
Mä oon Lou Reedin Berliini, sä voisit olla objekti mun verbiini.
Mut sä laitat sen kiinni, oon se paska joka jää kiinni kenkiisi.
Kaikel ei oo hintaa, mut kaikest voi tehä numeron. Kassalla tuherran kuittiisi karvasen tuheron.
Kyl kuvet on, ostaa uuden nuteron, puen sen ku puseron.
Meit ei laiteta museoihin. Kuka hoitaa mun lokeroinnin?
Meit ei kanneta Kiasmaan, kuhan pysyis vaa himassaan.
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.
Meil on lakoniset tyylit, teil on pakolliset lait. Meil on katteettomat myynnit, kun tän katikasta hain.
Sillasta riippuvat, tunnissa pilvet liikkuvat, mut hirsipuussa kiikutaan me kaikki sunnuntait.
Mä oon pajauttanu paljon, järjettömän paljon.
Ja kaikki ympäriltä hävii, tuntuu ku rakentaisin riippusiltaa galaksien väliin.