Jotain pääs vial, alaspäin, meillä tullaan päistikkaa alas ja nurinniskoin,
seison jääs pihalla, yksin ratakiskoil, jonkun pää jääny varteen, sil on parit
kukat siskoilt
Kun näin nää seinät, mitä mul tuli mieleen, eka nuori tyttö joka laitto
lävistyksen kieleen eka, ja sit napaan, ja napa näky naapuriin mut
naapurin pojat ei naura niille enää, nyt ne raiskaa niit
Piikkarit jalas neiti saletisti kaatuu niil mut maas maaten seinät
rauhottaa sen samantien
Tytön mutsi kulkee ohi laiskaan kissaan, se vitun laiska b**** vaan kelaa
sitä pitsaa, ja niit kuutta stobee, kun siihen riittää liksa, kiskasta kuuten
päivän viikos perse niskan taa
Mä pidän silmät auki etten nuku ohi, tää on vaan tavallisen Tuomas Uimosen
sukupolvi
kertosäe:
Taas mennään, ei pelätä ketään, ei pelätty ennenkään
Mun kotikulmat on vaan jotenkin kolkommat, kun ne
maalas tunnelin must tuntuu nyt orvommalt
Taas tullaan, mä tuun himaan, mun himaan vaik nyt
mulla on oma kämppä, uudet asukkaat asunnois, kun tää
mun ja Tuomas Uimosen sukupolvi muuttaa pois
FPS-vartijoil loistaa tarra seinäs, ja sillon ne on kyl paikal ku sotken darras seinää
vittu sunnuntaiaamun, mut kukaan varmasti ei nää kun yks tuleva nainen huutaa
käden läpi leipää, ja siks sen avunhuudotki on loppu jo, turha potkii ja potkii jos
on lohdutont, jos joku jeesais vois pojil olla hoppu jo mut pojat tietää miten toimitaan
siihen muut tottukoon, eikä niilläkään oo helppoo mennä himaan, pari vikaa hermoröökii
puoleenväliin fimaa, ja himas kokoajan vaan katse vasent kohti et tänään ois kerranki
vuoros oikee poski
Ei muistu päivää kun maisto mitä syö, nielu täyn kyynelii, niin kovaa se lyö,
työttömyyshuolet pitää purkaa mukuloihin, tää on vaan ihan tavallisen Jenni Laitisen
sukupolvi
kertosäe
Istun alas ja katon näit seinii uudestaan, ne piissit oli kai tunnelis ysikuudesta, ja vaik ne ei
koskaan tehnykkään mitään suurempaa, ne muistutti mua värikkäämmäst tulevaisuudesta
Se on vaan tunneli, ainakin sulle siis, mut mulle niil piisseil oli merkityst, niit tunnelmii ei voi
kai tajuu eikä selittää muille, mut jos selittäisin kuitenki ne ois ku naiivei unelmii, ja nää uudet
vitun oikeet taideteokset sai mut oikeesti vihaseks ku oikeenlaiset tehosteet ois tehostanu oikeesti
tunnelin tunnelmii, mut turha enää valittaa et ei täs tän k**mempii, mut nykynen kliinisyys tuo
mieleen mitä kerroin ja se miten kaikki peitetään aina verhoil, mut eihän tippa tapa eikä kukaan huku koriin tää on tavallisen Jarkko Tähtisalmen sukupolvi
kertosäe (2x)
seison jääs pihalla, yksin ratakiskoil, jonkun pää jääny varteen, sil on parit
kukat siskoilt
Kun näin nää seinät, mitä mul tuli mieleen, eka nuori tyttö joka laitto
lävistyksen kieleen eka, ja sit napaan, ja napa näky naapuriin mut
naapurin pojat ei naura niille enää, nyt ne raiskaa niit
Piikkarit jalas neiti saletisti kaatuu niil mut maas maaten seinät
rauhottaa sen samantien
Tytön mutsi kulkee ohi laiskaan kissaan, se vitun laiska b**** vaan kelaa
sitä pitsaa, ja niit kuutta stobee, kun siihen riittää liksa, kiskasta kuuten
päivän viikos perse niskan taa
Mä pidän silmät auki etten nuku ohi, tää on vaan tavallisen Tuomas Uimosen
sukupolvi
kertosäe:
Taas mennään, ei pelätä ketään, ei pelätty ennenkään
Mun kotikulmat on vaan jotenkin kolkommat, kun ne
maalas tunnelin must tuntuu nyt orvommalt
Taas tullaan, mä tuun himaan, mun himaan vaik nyt
mulla on oma kämppä, uudet asukkaat asunnois, kun tää
mun ja Tuomas Uimosen sukupolvi muuttaa pois
FPS-vartijoil loistaa tarra seinäs, ja sillon ne on kyl paikal ku sotken darras seinää
vittu sunnuntaiaamun, mut kukaan varmasti ei nää kun yks tuleva nainen huutaa
käden läpi leipää, ja siks sen avunhuudotki on loppu jo, turha potkii ja potkii jos
on lohdutont, jos joku jeesais vois pojil olla hoppu jo mut pojat tietää miten toimitaan
siihen muut tottukoon, eikä niilläkään oo helppoo mennä himaan, pari vikaa hermoröökii
puoleenväliin fimaa, ja himas kokoajan vaan katse vasent kohti et tänään ois kerranki
vuoros oikee poski
Ei muistu päivää kun maisto mitä syö, nielu täyn kyynelii, niin kovaa se lyö,
työttömyyshuolet pitää purkaa mukuloihin, tää on vaan ihan tavallisen Jenni Laitisen
sukupolvi
kertosäe
Istun alas ja katon näit seinii uudestaan, ne piissit oli kai tunnelis ysikuudesta, ja vaik ne ei
koskaan tehnykkään mitään suurempaa, ne muistutti mua värikkäämmäst tulevaisuudesta
Se on vaan tunneli, ainakin sulle siis, mut mulle niil piisseil oli merkityst, niit tunnelmii ei voi
kai tajuu eikä selittää muille, mut jos selittäisin kuitenki ne ois ku naiivei unelmii, ja nää uudet
vitun oikeet taideteokset sai mut oikeesti vihaseks ku oikeenlaiset tehosteet ois tehostanu oikeesti
tunnelin tunnelmii, mut turha enää valittaa et ei täs tän k**mempii, mut nykynen kliinisyys tuo
mieleen mitä kerroin ja se miten kaikki peitetään aina verhoil, mut eihän tippa tapa eikä kukaan huku koriin tää on tavallisen Jarkko Tähtisalmen sukupolvi
kertosäe (2x)