Ja Tuittu ruusut sai... ja kirjeen luki.
Nimenkin hän tarkkaan tavasi.
Ah, posken punaruusut... häntä puki
ja Nyytille han... sylin avasi.
Ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus.
On edessämme kaikki kauneus... ja ihanuus.
On meri, jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät, joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan Vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä.
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme! emme koskaan pelkää!
Nimenkin hän tarkkaan tavasi.
Ah, posken punaruusut... häntä puki
ja Nyytille han... sylin avasi.
Ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus.
On edessämme kaikki kauneus... ja ihanuus.
On meri, jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät, joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan Vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä.
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme! emme koskaan pelkää!