Hoipun vaivoin sylistä aaltojen, taitan jalkani rantakivikkoon.
Kun seireenit kutsuivat menin kun lauloivat laulut kauneimmat.
Ja taas on pimeä tie ja myrskyinen taivas.
Ja minä livahdan salaa luokse kultaisen valtaistuimen, jalokivikruunun puen.
Mitä sinä tahdot minusta?
Minä huudan ja peitän korvani etten kuulisi vastausta.
Kun sinut näin kylvit valossa, oli kuin menneisyys ois pyyhkiytynyt pois.
Nyt huudan muistojen hyökyaalloissa. Sateenkaaria päällesi satoi.
Ja taas on pimeä tie ja myrskyinen taivas.
Ja minä livahdan salaa luokse kultaisen valtaistuimen, jalokivikruunun puen.
Tulee aika, tulee aika juosta.
Mitä sinä tahdot minusta,? Kun kansa ryntää ovista minä huudan.
Ja miksi sinä katsot sivusta? Kun minut ajetaan hovista minä huudan.
Mitä sinä tahdot minusta? Kun kansa ryntää ovista minä huudan.
Mitä sinä tahdot?
Kun seireenit kutsuivat menin kun lauloivat laulut kauneimmat.
Ja taas on pimeä tie ja myrskyinen taivas.
Ja minä livahdan salaa luokse kultaisen valtaistuimen, jalokivikruunun puen.
Mitä sinä tahdot minusta?
Minä huudan ja peitän korvani etten kuulisi vastausta.
Kun sinut näin kylvit valossa, oli kuin menneisyys ois pyyhkiytynyt pois.
Nyt huudan muistojen hyökyaalloissa. Sateenkaaria päällesi satoi.
Ja taas on pimeä tie ja myrskyinen taivas.
Ja minä livahdan salaa luokse kultaisen valtaistuimen, jalokivikruunun puen.
Tulee aika, tulee aika juosta.
Mitä sinä tahdot minusta,? Kun kansa ryntää ovista minä huudan.
Ja miksi sinä katsot sivusta? Kun minut ajetaan hovista minä huudan.
Mitä sinä tahdot minusta? Kun kansa ryntää ovista minä huudan.
Mitä sinä tahdot?