Lähtölaskennassa pelko virtaa generaattoriini
Koneeni raskas herää päivää vielä tätä yhtä kulkemaan
Viimeiseen matkaan pakotettu astronautti olen lukitussa kapselissa
Nailonhihnoin vyötettynä rakettiin pois kauas laukaistavaan
Vetykaasu tuleen syttyy, lieskat maata piesten lyövät
Telineiden kahleet murtuu taivaasta peltoon syöksyen
Savupatsaan takaa rakettini ampuu viimeiseen seikkailuunsa
Josta paluuta ei ole, vuoronumeroni tää kertoo sen
Maapallon kamaralta kauas pois päin matkatessain
Tiedän lentoni tään satamaan viimeiseen päättyvän
Valvon nyt paljon itsekseni, nähdäkseni vielä edes hieman
Kiersin mittaiseni kiertoradan, vaan kunpa nähdä saisin enemmän
Kapselini ikkunasta katson kotipeltojeni loittonevan
Viisareiden lyönnit kellon kuulen kiiruhtavan korvissain
Radiolähetykset kertoo sammuttavan tähtiä kaiken aikaa monta sataa
Vain kivenheiton päässä laskettuna kapselistain keulaan päin
En silmiäni ummistanut ole viikkoon viimeisimpään
Yöni unettomat valvon, jotten hetkeäkään hukkais pois
Näet kuka tietää mikä katseistani viimeiseksi jäänee
Vaan kunpa toinenkin tie jossain lisäaikaa varten ois
Hien puistattavan tunnen virtaavan selkäpiitäin myöten
Aseman pysäkillä nään tarkastajan kalpeakasvoisen
Katsoo pölyyntyneen hatun alta, sormellaan osoittaa hän minuun
Tiedän ajan vähenevän, lopun lähenevän, miehen katse kertoo mulle sen
Kapseliini astuu lauttaa luotsaava muukalainen
On hän tuonelan konduktööri takaa galaksien kaukaisten
Astuu mies saappaillaan kapseliini, vetää revolverin lanteiltansa
Merkkaa matkalippuni hän pyssyllään ja poistuu nauraen
Leimattua lippuani sormin kohmeisin mä katson
Sen laitaan paluuta ei painettuna ole ollenkaan
Viimeinen päiväys umpeen painuu nopeammin kuin mä arvelinkaan
Kello käy kuin pommi jota purkaa ei voi meistä ainutkaan
Kapselini saapuu satamaan horisontin viimeisinpään
Viilentyneet tuulet puhaltaen kutsuu mua luokseen kuiskaten
Katseeni hiivuttua, tomu kaiken peittää kapselissain
Liukuovet sulkeutuvat kohdaltani kerran ja viimeisen
Koneeni raskas herää päivää vielä tätä yhtä kulkemaan
Viimeiseen matkaan pakotettu astronautti olen lukitussa kapselissa
Nailonhihnoin vyötettynä rakettiin pois kauas laukaistavaan
Vetykaasu tuleen syttyy, lieskat maata piesten lyövät
Telineiden kahleet murtuu taivaasta peltoon syöksyen
Savupatsaan takaa rakettini ampuu viimeiseen seikkailuunsa
Josta paluuta ei ole, vuoronumeroni tää kertoo sen
Maapallon kamaralta kauas pois päin matkatessain
Tiedän lentoni tään satamaan viimeiseen päättyvän
Valvon nyt paljon itsekseni, nähdäkseni vielä edes hieman
Kiersin mittaiseni kiertoradan, vaan kunpa nähdä saisin enemmän
Kapselini ikkunasta katson kotipeltojeni loittonevan
Viisareiden lyönnit kellon kuulen kiiruhtavan korvissain
Radiolähetykset kertoo sammuttavan tähtiä kaiken aikaa monta sataa
Vain kivenheiton päässä laskettuna kapselistain keulaan päin
En silmiäni ummistanut ole viikkoon viimeisimpään
Yöni unettomat valvon, jotten hetkeäkään hukkais pois
Näet kuka tietää mikä katseistani viimeiseksi jäänee
Vaan kunpa toinenkin tie jossain lisäaikaa varten ois
Hien puistattavan tunnen virtaavan selkäpiitäin myöten
Aseman pysäkillä nään tarkastajan kalpeakasvoisen
Katsoo pölyyntyneen hatun alta, sormellaan osoittaa hän minuun
Tiedän ajan vähenevän, lopun lähenevän, miehen katse kertoo mulle sen
Kapseliini astuu lauttaa luotsaava muukalainen
On hän tuonelan konduktööri takaa galaksien kaukaisten
Astuu mies saappaillaan kapseliini, vetää revolverin lanteiltansa
Merkkaa matkalippuni hän pyssyllään ja poistuu nauraen
Leimattua lippuani sormin kohmeisin mä katson
Sen laitaan paluuta ei painettuna ole ollenkaan
Viimeinen päiväys umpeen painuu nopeammin kuin mä arvelinkaan
Kello käy kuin pommi jota purkaa ei voi meistä ainutkaan
Kapselini saapuu satamaan horisontin viimeisinpään
Viilentyneet tuulet puhaltaen kutsuu mua luokseen kuiskaten
Katseeni hiivuttua, tomu kaiken peittää kapselissain
Liukuovet sulkeutuvat kohdaltani kerran ja viimeisen