Kuu kulkee yksin yössä
minä yksin heräsin,
Tyhjää alta lakanoiden
syliin keräsin,
En sua löydä niistä
oot jo haihtunut,
Ikävään pop-iskelmään
sä olet vaihtunut.
6.30
oot viikon ollu pois,
On täällä tyhjää
niinkuin muakaan ei ois,
Jotenkin tää juttu nyt
vain kääntyy väärinpäin,
Eihän meille pitänyt
koskaan käydä näin,
Näin yksin jäin.
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.
Aika kerää sirpaleet
on kyyneleet liimaa,
Palat liittää yhteen
ehjäksi ei kuitenkan,
Jos aikaa riittää
se saattaa parantaa,
Vaan kuluu liian hitaasti
se joka odottaa,
Saa odottaa.
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin.
Tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.
Tiedän miltä tuntuu
elämä kun opettaa,
Se heittää kuraa pulpettiin
ja hyvää tarkoittaa,
On sydämensä kanssa
turhaa olla miestä,
On vaikee suuntaa kääntää
jos on jalat irti tiestä.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.
minä yksin heräsin,
Tyhjää alta lakanoiden
syliin keräsin,
En sua löydä niistä
oot jo haihtunut,
Ikävään pop-iskelmään
sä olet vaihtunut.
6.30
oot viikon ollu pois,
On täällä tyhjää
niinkuin muakaan ei ois,
Jotenkin tää juttu nyt
vain kääntyy väärinpäin,
Eihän meille pitänyt
koskaan käydä näin,
Näin yksin jäin.
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.
Aika kerää sirpaleet
on kyyneleet liimaa,
Palat liittää yhteen
ehjäksi ei kuitenkan,
Jos aikaa riittää
se saattaa parantaa,
Vaan kuluu liian hitaasti
se joka odottaa,
Saa odottaa.
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin.
Tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Tämän pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.
Tiedän miltä tuntuu
elämä kun opettaa,
Se heittää kuraa pulpettiin
ja hyvää tarkoittaa,
On sydämensä kanssa
turhaa olla miestä,
On vaikee suuntaa kääntää
jos on jalat irti tiestä.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Kun tulee yö
se maahan lyö,
Taas tuon pienen ihmisen
jolta särjit sydämen.
Niin vain särkyi sydän sen.