Nainen oot, mutta lapsen vaatetus,
muovikassi on ainoo kantamus.
Mä ootan sua, ootan asemalla sua;
joku tunnistaa, mut se ei haittaa mua.
Kerrot sun juttuu ja minä kuuntelen,
kävellään ohi lippukulkueen.
Mä vien sut hotelliin ja riisun vaatteesi,
ja haluan sua, haluan sua, ihoasi.
Nainen oot, vaikka lapsen vaatetus.
Muovikassi on ainoo kantamus.
Mä tutkin kassisi ja tutkin kukkarosi.
Nuo sun romut saa mut nauramaan:
oi, olen seonnut jo sinuun liikaa.
Mä tarviin virheitä,
mä tarviin häpeää myös,
muuten mä en pysty liikkuun.
Mä tarviin virheitä,
mä tarviin häpeää myös,
muuten mä en pääse liikkuun,
mä juutun liejuun, muutun itsekin liejuksi.
Viinaa ja spiidii ja teknotyttöset
joill' on vihreet ja oranssit hiukset.
Voin mä ottaa paukun,
mutten käytä kamaa,
koska mulle riittää vain pari kaljaa.
Toiset ei haluu tehdä virheitä.
Niiden elämä on kuin kouluaine
joss' on pilkut paikallaan,
ja pisteet paikallaan.
Ja opettaja panee kympin loppuun.
Se on ihailtavaa, muttei hauskaa.
Mä tarviin virheitä...
Toiset ei haluu tehdä virheitä.
Ne ei loukkaa isää ja äitiä.
Ne ostaa naisen niin kuin ostais auton,
se tuo käsiraudat.
Sen homman jälkeen ne voi
hakea lapset, ajaa mummolaan.
Nainen oot, mutta lapsen vaatetus.
Niin, mä tiedän: sä aiot jättää mut.
Mä liimaan palat ja mä liimaan sirpaleet
- no, niist' ei tuu mitään isoo freskoo,
mutta paloja on joka lähtöön.
Mä tarviin virheitä...
muovikassi on ainoo kantamus.
Mä ootan sua, ootan asemalla sua;
joku tunnistaa, mut se ei haittaa mua.
Kerrot sun juttuu ja minä kuuntelen,
kävellään ohi lippukulkueen.
Mä vien sut hotelliin ja riisun vaatteesi,
ja haluan sua, haluan sua, ihoasi.
Nainen oot, vaikka lapsen vaatetus.
Muovikassi on ainoo kantamus.
Mä tutkin kassisi ja tutkin kukkarosi.
Nuo sun romut saa mut nauramaan:
oi, olen seonnut jo sinuun liikaa.
Mä tarviin virheitä,
mä tarviin häpeää myös,
muuten mä en pysty liikkuun.
Mä tarviin virheitä,
mä tarviin häpeää myös,
muuten mä en pääse liikkuun,
mä juutun liejuun, muutun itsekin liejuksi.
Viinaa ja spiidii ja teknotyttöset
joill' on vihreet ja oranssit hiukset.
Voin mä ottaa paukun,
mutten käytä kamaa,
koska mulle riittää vain pari kaljaa.
Toiset ei haluu tehdä virheitä.
Niiden elämä on kuin kouluaine
joss' on pilkut paikallaan,
ja pisteet paikallaan.
Ja opettaja panee kympin loppuun.
Se on ihailtavaa, muttei hauskaa.
Mä tarviin virheitä...
Toiset ei haluu tehdä virheitä.
Ne ei loukkaa isää ja äitiä.
Ne ostaa naisen niin kuin ostais auton,
se tuo käsiraudat.
Sen homman jälkeen ne voi
hakea lapset, ajaa mummolaan.
Nainen oot, mutta lapsen vaatetus.
Niin, mä tiedän: sä aiot jättää mut.
Mä liimaan palat ja mä liimaan sirpaleet
- no, niist' ei tuu mitään isoo freskoo,
mutta paloja on joka lähtöön.
Mä tarviin virheitä...