(Säv. Mikko Jokela, san. Asko Raivio)
Päivät pitkiä, ankeita aamut,
elät vasta kun syttyvät lamput.
Silloin kuumeisin kiiltävin kasvoin
laulat lauluja rakkauden.
Ilta illalta näytelmä toistuu,
kasvot vaihtuu kuuntelijoiden.
Kunnes myöhemmin ihmiset poistuu,
silloin huomaat et laulanutkaan,
Kuinka kaipaat jo kotiin,
etkä hämäriin hotellihuoneisiin.
Kaipaat jo kotiin,
oman vaimosi vierelle vain. Vain.
Kun taas viimeinen sointu on soinut,
ja naamiot riisutaan pois.
Onkin jäljelle vain enää jäänyt
yksinäinen ja väsynyt mies,
joka kaipaa jo kotiin,
eikä vieraisiin hotellihuoneisiin.
Kaipaa jo kotiin,
oman vaimonsa vierelle vain. Vain.
Ilta illalta näytelmä toistuu,
kasvot vaihtuu kuuntelijoiden.
Kunnes myöhemmin ihmiset poistuu,
silloin huomaat et laulanutkaan,
niin sä huomaat ja lupaat,
että huomenna laulaisit heille totuuden.
Huomaat ja lupaat,
että viimeinkin laulaisit sen.
Kuinka kaipaat jo kotiin,
tiedät huomenna laulaisit sen.
Päivät pitkiä, ankeita aamut,
elät vasta kun syttyvät lamput.
Silloin kuumeisin kiiltävin kasvoin
laulat lauluja rakkauden.
Ilta illalta näytelmä toistuu,
kasvot vaihtuu kuuntelijoiden.
Kunnes myöhemmin ihmiset poistuu,
silloin huomaat et laulanutkaan,
Kuinka kaipaat jo kotiin,
etkä hämäriin hotellihuoneisiin.
Kaipaat jo kotiin,
oman vaimosi vierelle vain. Vain.
Kun taas viimeinen sointu on soinut,
ja naamiot riisutaan pois.
Onkin jäljelle vain enää jäänyt
yksinäinen ja väsynyt mies,
joka kaipaa jo kotiin,
eikä vieraisiin hotellihuoneisiin.
Kaipaa jo kotiin,
oman vaimonsa vierelle vain. Vain.
Ilta illalta näytelmä toistuu,
kasvot vaihtuu kuuntelijoiden.
Kunnes myöhemmin ihmiset poistuu,
silloin huomaat et laulanutkaan,
niin sä huomaat ja lupaat,
että huomenna laulaisit heille totuuden.
Huomaat ja lupaat,
että viimeinkin laulaisit sen.
Kuinka kaipaat jo kotiin,
tiedät huomenna laulaisit sen.