En päivällä sua nää, sä kaipaat hämärää. Vain silloin oot todellinen.
Nään aamun saapuvan, niin paljon puuttuvan mä tiedän mun päivästäin.
Mut saavu taas kun ilta on, aikaan karjankellojen.
Silloin avaan ikkunan. Viivyt yön ain vierelläin, olet pois niin yllättäin. Minä suljen ikkunan ja jälleen odotan.
Kun ilta tummenee, puut varjoiks vaikenee ja kuiskii kesäinen yö.
Niin rakkaus syvenee, pian tuskaks tummenee, jos kauan sua odottaa saan.
Olet tuoksut toukokuun, kesäniityt heinäkuun, olet elokuinen yö.
Sinä ainut uneni mun, sinuun jälleen taas vaivun,
enkä herää ennen kuin sä lupaat, luoksein jäät.
Nään aamun saapuvan, niin paljon puuttuvan mä tiedän mun päivästäin.
Mut saavu taas kun ilta on, aikaan karjankellojen.
Silloin avaan ikkunan. Viivyt yön ain vierelläin, olet pois niin yllättäin. Minä suljen ikkunan ja jälleen odotan.
Kun ilta tummenee, puut varjoiks vaikenee ja kuiskii kesäinen yö.
Niin rakkaus syvenee, pian tuskaks tummenee, jos kauan sua odottaa saan.
Olet tuoksut toukokuun, kesäniityt heinäkuun, olet elokuinen yö.
Sinä ainut uneni mun, sinuun jälleen taas vaivun,
enkä herää ennen kuin sä lupaat, luoksein jäät.