Mä katsoin lentokoneiden nousua läheiseltä kukkulalta, oli jo
auringonlasku, mutta sekään ei tuntunut pahalta.
Kuunneltiin äänii, noustiin atmosfääriin ja lentokoneiden kanssa
unelmat lensi maailman ääriin.
Mul oli päällä villapaita, isobroidilta saatu. Se uhkas vetää turpaan jos
se likaantuu.
Mut mun kaverit hyökkäs päälle ja vaikka työnsin niitä etäälle, paita
päätyi loppujen lopuksi tyynyksi mättäälle.
Meil oli niin tiivis jengi ja helvetin hauskaa, etten ajatellut, miksi mua
välillä ahdistuttaa.
Se selvis myöhemmin, kun aloin vielä huomaan että tosifrenditkin, ne
oli vaan kuvitelmaa.
kertosäe:
Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.
Mä olin se, joka sai sut silloin uskomaan meihin, arkipäivän ihmeisiin ja
mun tunteisiin. Sä olit se ihminen, joka minut silloin jätti, petti, käytti
ja nyt lopulta selätti. Mä en ois pystynyt rakastamaan sua tämän
enempää, ja ehkä se oli syy miksi sä lähdit menemään. En varmaan
ikinä pysty rakastumaan muihin, kipu lähtee sydämestä, kulkee
ytimiin, luihin. Kuka oiskaan uskonut, et tää suhde on ansa. Olisin
tehnyt sun vuoksi mitä tahansa, tekemällä parhaansa ei voi aina
onnistuu, sitä vaan lannistuu. Tää on,
kertosäe
Mä lopetin koulun ja kadun sitä ratkaisua, kuvittelin, että elämä alkais
siitä jotenkin helpottua. Mutta toisin kävi, nyt olen aivan yksinäni,
ymmälläni, kelaan elämääni yksin päässäni. Ei oo aina varaa kustantaa
ees omaa vuokraa vaan joudun lainaan frendeiltä ja hakeen porukoilta
ruokaa. Eikä myöskään ole naista, jonka kanssa viettää aikaa,
näyttää sille mitä yhdes voitais saada aikaan. Jotkut vanhat frendit
baareis silloin tällöin moikkaa, harvat saattaa tarjoo huikkaa, toiset
pyytää senkin kuittaa. Mut oikeet frendit, niit ei rahallakaan saa. Ne
on ja pysyy, ois aika alkaa tajuumaan.
auringonlasku, mutta sekään ei tuntunut pahalta.
Kuunneltiin äänii, noustiin atmosfääriin ja lentokoneiden kanssa
unelmat lensi maailman ääriin.
Mul oli päällä villapaita, isobroidilta saatu. Se uhkas vetää turpaan jos
se likaantuu.
Mut mun kaverit hyökkäs päälle ja vaikka työnsin niitä etäälle, paita
päätyi loppujen lopuksi tyynyksi mättäälle.
Meil oli niin tiivis jengi ja helvetin hauskaa, etten ajatellut, miksi mua
välillä ahdistuttaa.
Se selvis myöhemmin, kun aloin vielä huomaan että tosifrenditkin, ne
oli vaan kuvitelmaa.
kertosäe:
Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.
Mä olin se, joka sai sut silloin uskomaan meihin, arkipäivän ihmeisiin ja
mun tunteisiin. Sä olit se ihminen, joka minut silloin jätti, petti, käytti
ja nyt lopulta selätti. Mä en ois pystynyt rakastamaan sua tämän
enempää, ja ehkä se oli syy miksi sä lähdit menemään. En varmaan
ikinä pysty rakastumaan muihin, kipu lähtee sydämestä, kulkee
ytimiin, luihin. Kuka oiskaan uskonut, et tää suhde on ansa. Olisin
tehnyt sun vuoksi mitä tahansa, tekemällä parhaansa ei voi aina
onnistuu, sitä vaan lannistuu. Tää on,
kertosäe
Mä lopetin koulun ja kadun sitä ratkaisua, kuvittelin, että elämä alkais
siitä jotenkin helpottua. Mutta toisin kävi, nyt olen aivan yksinäni,
ymmälläni, kelaan elämääni yksin päässäni. Ei oo aina varaa kustantaa
ees omaa vuokraa vaan joudun lainaan frendeiltä ja hakeen porukoilta
ruokaa. Eikä myöskään ole naista, jonka kanssa viettää aikaa,
näyttää sille mitä yhdes voitais saada aikaan. Jotkut vanhat frendit
baareis silloin tällöin moikkaa, harvat saattaa tarjoo huikkaa, toiset
pyytää senkin kuittaa. Mut oikeet frendit, niit ei rahallakaan saa. Ne
on ja pysyy, ois aika alkaa tajuumaan.