Mustaa sinisempi taivas,
sinistä mustempi maa.
Näkisin jotakin, mutta kun
silmiä auki en saa.
Vain silloin kun olet luona mun,
minä ihmisenä toteudun.
Saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Suussa metallinen maku
aina kun mua pelottaa.
Rautaa kun tungetaan suuhun,
niin silloin kai pelätä saa.
Mutta unohdan kaiken joutavan,
tyhjänpäiväisen rupattelun.
Saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Jostain saapuvat sateet.
Saapuuko tuskaton yö?
Saapuuko sumuinen aamu?
Jatkuuko arvokas työ?
Lähdin lentämään noitaympyrään,
ilmakehään vuoren noidutun.
Tahdon levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Viime vuonna vaiko eilen,
kukaties untani näin.
Lensinkö liikaa kun tiedä en,
minne nyt on alaspäin.
Turvavöihin näin minä kiinni jäin
jumbon reitiltänsä kaapatun.
Tahdon levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Jotain kaikesta säilyy,
mut kaikesta vain jotain jää.
Eilinen riemua, huominen tuskaa,
nyt vain ikävää.
Mutta aikanaan saavun maailmaan,
vielä jaloilleni laskeudun
ja saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Vieläkö liehuvat viirit?
Vieläkö vain vihataan?
Vieläkö sotaan ja rauhaan
mennään lailla sotilaan?
Oli niin tai näin, pysy vierelläin,
ensi kertaa otan matkaan sun,
voitko levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäni mun.
sinistä mustempi maa.
Näkisin jotakin, mutta kun
silmiä auki en saa.
Vain silloin kun olet luona mun,
minä ihmisenä toteudun.
Saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Suussa metallinen maku
aina kun mua pelottaa.
Rautaa kun tungetaan suuhun,
niin silloin kai pelätä saa.
Mutta unohdan kaiken joutavan,
tyhjänpäiväisen rupattelun.
Saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Jostain saapuvat sateet.
Saapuuko tuskaton yö?
Saapuuko sumuinen aamu?
Jatkuuko arvokas työ?
Lähdin lentämään noitaympyrään,
ilmakehään vuoren noidutun.
Tahdon levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Viime vuonna vaiko eilen,
kukaties untani näin.
Lensinkö liikaa kun tiedä en,
minne nyt on alaspäin.
Turvavöihin näin minä kiinni jäin
jumbon reitiltänsä kaapatun.
Tahdon levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Jotain kaikesta säilyy,
mut kaikesta vain jotain jää.
Eilinen riemua, huominen tuskaa,
nyt vain ikävää.
Mutta aikanaan saavun maailmaan,
vielä jaloilleni laskeudun
ja saanhan levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäsi sun.
Vieläkö liehuvat viirit?
Vieläkö vain vihataan?
Vieläkö sotaan ja rauhaan
mennään lailla sotilaan?
Oli niin tai näin, pysy vierelläin,
ensi kertaa otan matkaan sun,
voitko levätä, levätä, levätä, levätä
sylissäni mun.