Sen pituinen se on,
tavun mittainen
Hei! Ne sanoo, muuta ei
muisto kultainen
Hiljaa odottaa
ovenkahvaa tuijottaa
Hiljaa kantaa sylissänsä nukkuvaa, sisartansa nuorempaa
Päällä maton eteisen
lepää hetkisen.
Siinä pennin pienoisen näkee, ruosteisen.
Hiljaa nostaa
pieneen käteen piilottaa.
Hiljaa kantaa sisällänsä valvovaa,
ikäistänsä vanhempaa
Ei taida tyttöparka yksin, murheissaan
huomatakaan kuinka kaunis päivä vasta on aluillaan.
Hiljaa oottaa.
Ovenkahvaa tuijottaa.
Hiljaa kantaa sisällänsä valvovaa
Ikäistänsä vanhempaa,
kokoistansa vahvempaa,
pennin verran rikkaampaa,
tavun verran viisaampaa
tavun mittainen
Hei! Ne sanoo, muuta ei
muisto kultainen
Hiljaa odottaa
ovenkahvaa tuijottaa
Hiljaa kantaa sylissänsä nukkuvaa, sisartansa nuorempaa
Päällä maton eteisen
lepää hetkisen.
Siinä pennin pienoisen näkee, ruosteisen.
Hiljaa nostaa
pieneen käteen piilottaa.
Hiljaa kantaa sisällänsä valvovaa,
ikäistänsä vanhempaa
Ei taida tyttöparka yksin, murheissaan
huomatakaan kuinka kaunis päivä vasta on aluillaan.
Hiljaa oottaa.
Ovenkahvaa tuijottaa.
Hiljaa kantaa sisällänsä valvovaa
Ikäistänsä vanhempaa,
kokoistansa vahvempaa,
pennin verran rikkaampaa,
tavun verran viisaampaa