veden äärellä
tyttö istuu yksin haaveillen
ei oo muita
vain joki joka laulaa laulun hiljaisen
niin on tyttö yksinäinen
ettei edes huomaa veden pinnan päälle puiden
luomaa kuvaa
varjot puiden
hitaasti tanssii yhdessä eteenpäin
kutsuu leikkiin
ystävänsä valon auringon
niin on maailma ihmeellinen
vaan ei tyttö sitä huomaa kun yksin pohtii
murheen luomaa kuvaa
veden äärellä
tuuli kuiskaa tytön korvaan
jätä murheesi
sen tyttö kuulee
havahtuu yksinäisyydestä
niin linnut nousee lentoon
niin kauris metsään katoaa
niin kauneus tytön tavoittaa
niin se on
tyttö istuu yksin haaveillen
ei oo muita
vain joki joka laulaa laulun hiljaisen
niin on tyttö yksinäinen
ettei edes huomaa veden pinnan päälle puiden
luomaa kuvaa
varjot puiden
hitaasti tanssii yhdessä eteenpäin
kutsuu leikkiin
ystävänsä valon auringon
niin on maailma ihmeellinen
vaan ei tyttö sitä huomaa kun yksin pohtii
murheen luomaa kuvaa
veden äärellä
tuuli kuiskaa tytön korvaan
jätä murheesi
sen tyttö kuulee
havahtuu yksinäisyydestä
niin linnut nousee lentoon
niin kauris metsään katoaa
niin kauneus tytön tavoittaa
niin se on