kaartuvat puut ja lumiset sillat
joen yli kylmät illat käy
eikä pohjaa näy
pimeyden peittää peili jolla
maailma kasvot sai
koitan nähdä syvemmälle
mutta pinnan alle totuus jää
kävelen sillalle yksinäisyyden
sisällä kipu kylläisyyden
käyn lähemmäksi näyn
tahtoisin muistaa vähemmän
mutten hylätä voi itseäin
kurkotin alas kuin lumiset puut
itseni näin ja unohdin muut
ja vaikenin
tiennyt mä en kuinka nuori olin
vasta kunnes seisoi takanain
tähdet ja kuu
koitin nähdä syvemmälle
vaan pinnan alle vastaus jäi
sieluni kesti hiljaisuuden
tilan ja hetken avaruuden
sen koin sisälläin
joen yli kylmät illat käy
eikä pohjaa näy
pimeyden peittää peili jolla
maailma kasvot sai
koitan nähdä syvemmälle
mutta pinnan alle totuus jää
kävelen sillalle yksinäisyyden
sisällä kipu kylläisyyden
käyn lähemmäksi näyn
tahtoisin muistaa vähemmän
mutten hylätä voi itseäin
kurkotin alas kuin lumiset puut
itseni näin ja unohdin muut
ja vaikenin
tiennyt mä en kuinka nuori olin
vasta kunnes seisoi takanain
tähdet ja kuu
koitin nähdä syvemmälle
vaan pinnan alle vastaus jäi
sieluni kesti hiljaisuuden
tilan ja hetken avaruuden
sen koin sisälläin