Hän on liikumatta poissa tänään käytöstä
varattuna ei kato puhelimen näyttöä
paikal makaa vaa peiton alla lämmössä (jeah)
se on sunnuntaisin tämmöstä
uni on pitkä, on pitkällä pilvet tänää
pipot silmil tipotiessä, pilkiessä virkistävää
yks peiton alta kurottautuu varovasti
kirkast maapalloo toisella silmäl hiukan pilkistämää
hän on pieni kivi, ryömii sisää simpukka
hän on vapaa päivä, leputtelee kinttuja
hissukseen henki helmeks peiton alla valmistuen
pää taakse kallistuneen, hän vaipuu talviuneen
tää palapeli särkyvä, ei kupollia järkytä
hän kylmänrauhalisen heittää ikkunasta kännykä
kun koko maailma työntää takas kohti sänkyä
levon helmi vetelee päälle lemmenvällyjä
:kertosäe:
Ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
Hän on menny, ku pystyy kuolleist herätä
ajoissa aamu, antaa muiden vielä levätä
kurkust alas kaataa eilis illan viinilasit
kolkyt kolme hitaal ja siihen miinus kasi
ekana hereil, tänää tavallist hiljaisempi
unet viel puhuu, sisäl kehrää ajatusvirran henki
hän kertoo mulle, kuinka mun synkimmästä ajatuksest yön aikana kiteytyny kirkast helmee kirkanhempi
pausel melkei, auringossa raukeena
puoliltapäivi tervehdin käsilläni, kun keskiaukema
nyt jatseis luki, tahdeissa mutiste
rustaa kaike alas yhel koruttomal lauseella
kun pääkoppa kolmanten jalkan me mennää
joku ensin käy piilottamassa pienii kivii kenkää
jos ja kun, tää maailma on kova
annan pienelle kivelle vaa hoitoa hellää
Ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
vähän joudun mä vielä
ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
vähän joudun mä vielä
Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä
kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa
mut tähän mä jään hei, laske mun pää kun
syvälle nään ja helmi sielä se hohtaa
Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä
kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa ny
tähän mä jää hei, laske mun pää ny
syvälle nään ja helmi sielä se hohtaa
varattuna ei kato puhelimen näyttöä
paikal makaa vaa peiton alla lämmössä (jeah)
se on sunnuntaisin tämmöstä
uni on pitkä, on pitkällä pilvet tänää
pipot silmil tipotiessä, pilkiessä virkistävää
yks peiton alta kurottautuu varovasti
kirkast maapalloo toisella silmäl hiukan pilkistämää
hän on pieni kivi, ryömii sisää simpukka
hän on vapaa päivä, leputtelee kinttuja
hissukseen henki helmeks peiton alla valmistuen
pää taakse kallistuneen, hän vaipuu talviuneen
tää palapeli särkyvä, ei kupollia järkytä
hän kylmänrauhalisen heittää ikkunasta kännykä
kun koko maailma työntää takas kohti sänkyä
levon helmi vetelee päälle lemmenvällyjä
:kertosäe:
Ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
Hän on menny, ku pystyy kuolleist herätä
ajoissa aamu, antaa muiden vielä levätä
kurkust alas kaataa eilis illan viinilasit
kolkyt kolme hitaal ja siihen miinus kasi
ekana hereil, tänää tavallist hiljaisempi
unet viel puhuu, sisäl kehrää ajatusvirran henki
hän kertoo mulle, kuinka mun synkimmästä ajatuksest yön aikana kiteytyny kirkast helmee kirkanhempi
pausel melkei, auringossa raukeena
puoliltapäivi tervehdin käsilläni, kun keskiaukema
nyt jatseis luki, tahdeissa mutiste
rustaa kaike alas yhel koruttomal lauseella
kun pääkoppa kolmanten jalkan me mennää
joku ensin käy piilottamassa pienii kivii kenkää
jos ja kun, tää maailma on kova
annan pienelle kivelle vaa hoitoa hellää
Ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
vähän joudun mä vielä
ei millään maltais luotaan lähteä pois
kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä
en tahtoisi irti päästää, kun luokseen mua kaipaa
vähän joudun mä vielä
Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä
kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa
mut tähän mä jään hei, laske mun pää kun
syvälle nään ja helmi sielä se hohtaa
Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä
kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa ny
tähän mä jää hei, laske mun pää ny
syvälle nään ja helmi sielä se hohtaa