Mitä on puu ilman juuria
hedelmä heitteille jätetyn maan
ei ihminen elä ainoastaan leivän paloista
soihtu syttyy sydämen sanoista
siinä ettii jäseniään, ympäriltä jotain mistä kiinni saa
kaikkialta löytää monta kovaa
vaan yhden rauhottavan käden, jolle sydämensä luovuttaa
vapahtaja vastaanottaa anovan
pyhiinvaeltaja otsasuudelman
kohta näkee koko kauniin maiseman
siihen sisältyvän viheliäisen vapaussodan
sydämelleen saa hyvän haarniskan
kylän kuninkaan, jonka laupeudesta laulan
katsellessani suurta työtä korkeimman
tunnen turvallisen käden, jostain ojentuvan.
Irti äidin helmasta, lujaa menossa oon
omistamaan tän tienoon, ojasta allikkoon
rinnalla mun tie vain koti on
maailmanpauhu koittaa tehdä musta luopion
irti äidin helmasta, lujaa menossa oon
omistamaan tän tienoon, ojasta allikkoon
rinnalla mun tie vain koti on
Lehdillä mieleni, vieterit on leväte
mä tiputtelen siemenii
kiertelen ja keräte
kiitost kannan mukana, ketunhammast kaulassa
reipaasti saa laulamaa ku kauas tiellä tallustelee
anna kaikkie kukkie kasvaa haravoidessa
mutsi potkas persuksille, nyt pitää jaksaa patikoidessa
kolhujen kera täydelline jokane tääl lopultaa oo
valmistuakseen pitää poja ohjaa penkat koluta joo
maailmanmatkaajan reviiri laajentaessaa
taipaleltaa hukkaa tuppaa tallustaa
en tarvii matkal kilpee en vuorel miekkaa
hedelmä heitteille jätetyn maan
ei ihminen elä ainoastaan leivän paloista
soihtu syttyy sydämen sanoista
siinä ettii jäseniään, ympäriltä jotain mistä kiinni saa
kaikkialta löytää monta kovaa
vaan yhden rauhottavan käden, jolle sydämensä luovuttaa
vapahtaja vastaanottaa anovan
pyhiinvaeltaja otsasuudelman
kohta näkee koko kauniin maiseman
siihen sisältyvän viheliäisen vapaussodan
sydämelleen saa hyvän haarniskan
kylän kuninkaan, jonka laupeudesta laulan
katsellessani suurta työtä korkeimman
tunnen turvallisen käden, jostain ojentuvan.
Irti äidin helmasta, lujaa menossa oon
omistamaan tän tienoon, ojasta allikkoon
rinnalla mun tie vain koti on
maailmanpauhu koittaa tehdä musta luopion
irti äidin helmasta, lujaa menossa oon
omistamaan tän tienoon, ojasta allikkoon
rinnalla mun tie vain koti on
Lehdillä mieleni, vieterit on leväte
mä tiputtelen siemenii
kiertelen ja keräte
kiitost kannan mukana, ketunhammast kaulassa
reipaasti saa laulamaa ku kauas tiellä tallustelee
anna kaikkie kukkie kasvaa haravoidessa
mutsi potkas persuksille, nyt pitää jaksaa patikoidessa
kolhujen kera täydelline jokane tääl lopultaa oo
valmistuakseen pitää poja ohjaa penkat koluta joo
maailmanmatkaajan reviiri laajentaessaa
taipaleltaa hukkaa tuppaa tallustaa
en tarvii matkal kilpee en vuorel miekkaa