Koira etsii luuta, lintu pesäpuuta, sotaherra pataljoonaa jolle voisi huutaa, kirkonherra lanttia, messu musikanttia, Rannanjärvi helvetissä ison talon Anttia tai Attilaa tai Lallia tai jotain kavereita - niin, niin, niin... Minä etsin kaikkialta toivon kappaleita.
Sota etsii rauhaa, riitti rukousnauhaa, koneet jotain mitä kelpaa rattaistossa jauhaa. Vahvinvaihdon myötä päivä etsii yötä, synninpäästö edes yhtä kunnon synnin työtä. Kun siellä rajan tuntumassa kysyin, minne päin nyt matkaa teet, sanoit: "sinne, minne jäivät toivon kappaleet."
Nero tahtoo selvittää, mikseivät sydän ja pää kohtaa, vaikka välimatka alle puolen metrin jää. Lapsi etsii nisää, vanhus taivaan isää, janoisimmat paikkaa, johon pääsee aina sisään. Minä tahdon valaista vain virvoittavat veet, joiden virtauksissa uivat toivon kappaleet.
Talo tahtoo katon, surun lapsi raton, pikku prinssi palvelijat sekä taikamaton ja kansan hurraamaan, kun sai jalan lahkeen sisään! Jotkut tahtoo mitä vain, kunhan vain saavat lisää. Tyydyn vähempään: haen sateenkaaren pään. Jos on toivon kappalaita siellä, sinne jään.
Jano huutaa vettä, tuli kipenettä, pettyneimmät jotain positiivista näytettä. Kipu huutaa rajaa, kulkukatti majaa, levottomat sielut sitä, mikä meitä ajaa. Pyhiinvaeltaja etsii jotain kadonneita käärinliinojaan ja minä taas toivon kappaleita.
Aave atsii alaa, kansa kahta kalaa, noita noitarovioita, joissa voisi palaa. Se kysyi niiden keskeltä, miksi matkaa teen, lämpimästä idästä pyrin pohjoiseen?
No, koska kyltti seinässä sanoi: "olet tässä elämässä toivon kappaleita etsimässä."
Sota etsii rauhaa, riitti rukousnauhaa, koneet jotain mitä kelpaa rattaistossa jauhaa. Vahvinvaihdon myötä päivä etsii yötä, synninpäästö edes yhtä kunnon synnin työtä. Kun siellä rajan tuntumassa kysyin, minne päin nyt matkaa teet, sanoit: "sinne, minne jäivät toivon kappaleet."
Nero tahtoo selvittää, mikseivät sydän ja pää kohtaa, vaikka välimatka alle puolen metrin jää. Lapsi etsii nisää, vanhus taivaan isää, janoisimmat paikkaa, johon pääsee aina sisään. Minä tahdon valaista vain virvoittavat veet, joiden virtauksissa uivat toivon kappaleet.
Talo tahtoo katon, surun lapsi raton, pikku prinssi palvelijat sekä taikamaton ja kansan hurraamaan, kun sai jalan lahkeen sisään! Jotkut tahtoo mitä vain, kunhan vain saavat lisää. Tyydyn vähempään: haen sateenkaaren pään. Jos on toivon kappalaita siellä, sinne jään.
Jano huutaa vettä, tuli kipenettä, pettyneimmät jotain positiivista näytettä. Kipu huutaa rajaa, kulkukatti majaa, levottomat sielut sitä, mikä meitä ajaa. Pyhiinvaeltaja etsii jotain kadonneita käärinliinojaan ja minä taas toivon kappaleita.
Aave atsii alaa, kansa kahta kalaa, noita noitarovioita, joissa voisi palaa. Se kysyi niiden keskeltä, miksi matkaa teen, lämpimästä idästä pyrin pohjoiseen?
No, koska kyltti seinässä sanoi: "olet tässä elämässä toivon kappaleita etsimässä."