Kurjan kirjan jälkeen nukahdin, uneksin
Taas maan ja ilman väliin jotakin, uneksin.
Nään kaiken selvemmin kuin päivisin, kun uneksin,
Et kaiken takana siintää kirkasta, selkeää.
Eikä meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta,
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa.
Mikä riemu!
kertosäe:
Kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä,
Kukaan ei piittaa vähääkään.
Mikä riemu!
Kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä,
Mitä mun pääni sisältää.
En taida tietää itsekään.
Puolen päivän aikaan sekosin, kajahdin.
Kun seinät valui niskaan, pakenin. Yritin
Kai saada kiinni langan päästä taas,
Eikä päätä näy, ei häntää.
Sekava vyyhti roikkuu hiuksistani.
Muttei meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta,
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa.
kertosäe
Saavu mun luokseni silloin, kun päivä ansaani lankeaa.
Saavu mun luokseni silloin, kun päivä kuoppaani putoaa.
(2x)
Taas maan ja ilman väliin jotakin, uneksin.
Nään kaiken selvemmin kuin päivisin, kun uneksin,
Et kaiken takana siintää kirkasta, selkeää.
Eikä meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta,
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa.
Mikä riemu!
kertosäe:
Kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä,
Kukaan ei piittaa vähääkään.
Mikä riemu!
Kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä,
Mitä mun pääni sisältää.
En taida tietää itsekään.
Puolen päivän aikaan sekosin, kajahdin.
Kun seinät valui niskaan, pakenin. Yritin
Kai saada kiinni langan päästä taas,
Eikä päätä näy, ei häntää.
Sekava vyyhti roikkuu hiuksistani.
Muttei meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta,
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa.
kertosäe
Saavu mun luokseni silloin, kun päivä ansaani lankeaa.
Saavu mun luokseni silloin, kun päivä kuoppaani putoaa.
(2x)