Vainajan suu,
vainajan suusta kaikuu laulu.
Vainajan suu,
vainajan suusta raikuu nauru.
Vainajan suu,
vainajan suusta kiertyy haiku,
kun
tuo nainen hän tanssii ja nauraa ja laulaa,
on vieressään pöydällä pää ilman kaulaa.
Jää yksin kuningatar.
Vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen.
Raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen.
Haaveiden silta kantaa häntä huomiseen.
Nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen.
Vainajan suu,
vainajan suusta ryömii lause.
Vainajan suu,
vainajan suusta työntyy kieli.
Vainajan suu,
vainajan suusta luikertaa käärme,
joka vaanii ja kyttää ja myrkkynsä peittää
ja hyökkää ja iskee ja rennosti heittää:
"Jää yksin kuningatar".
Vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen.
Raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen.
Haaveiden silta kantaa häntä huomiseen.
Nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen.
Joka kantaa repussaan raskasta kiveä viisauden puolesta,
huolesta turtana yksin hän tarpoo,
kun sillalla kulkurit voittoja arpoo.
vainajan suusta kaikuu laulu.
Vainajan suu,
vainajan suusta raikuu nauru.
Vainajan suu,
vainajan suusta kiertyy haiku,
kun
tuo nainen hän tanssii ja nauraa ja laulaa,
on vieressään pöydällä pää ilman kaulaa.
Jää yksin kuningatar.
Vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen.
Raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen.
Haaveiden silta kantaa häntä huomiseen.
Nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen.
Vainajan suu,
vainajan suusta ryömii lause.
Vainajan suu,
vainajan suusta työntyy kieli.
Vainajan suu,
vainajan suusta luikertaa käärme,
joka vaanii ja kyttää ja myrkkynsä peittää
ja hyökkää ja iskee ja rennosti heittää:
"Jää yksin kuningatar".
Vain haaveiden silta kantaa hänet huomiseen.
Raivoisan päivämatkan jälkeen vie uneen.
Haaveiden silta kantaa häntä huomiseen.
Nään haaveiden sillan alla lapsen riutuneen.
Joka kantaa repussaan raskasta kiveä viisauden puolesta,
huolesta turtana yksin hän tarpoo,
kun sillalla kulkurit voittoja arpoo.