On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.
(on taas lokakuu)
Jos kauneus on kuitenkin olemassa,
Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa,
On katsottava tarkkaan ja k**arruttava,
Sillä kauneus on pientä ja matalaa.
Syksyllä sateessa surkeena oliona
Löysin maasta omenan.
Se oli tavallinen omena, loistavaa.
Mä vein sen kotiin ja söin sen heti.
Et syödä omenan voi olla niin juhlavaa.
(on taas lokakuu)
Nyt on lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
Se puhutteli minua, neuvoja lateli:
"Mä olen osa sinua", se liverteli.
"Minä tulen puusta, puu tulee maasta.
Maa tulee luusta ja luu sieltä jostain."
Kun eron lyö suurella vasaralla, se saa mustaksi maan.
Kun mä rakastuin omenaan, mä rakastuin maailmaan.
Mä olen tuli, vesi, ilma, aurinko ja maa.
Sattuman oikusta salamat sanoivat:
"Jätä laho latosi ja näe kotisi."
On taas lokakuu.
On taas lokakuu.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenevat.
(on taas lokakuu)
Taas on, taas on se tavallinen lokakuu.
Silmät täynnä lokaa ja kuita.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy,
Kun hedelmät kypsyy.
Taas on, taas on...
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.
(on taas lokakuu)
Jos kauneus on kuitenkin olemassa,
Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa,
On katsottava tarkkaan ja k**arruttava,
Sillä kauneus on pientä ja matalaa.
Syksyllä sateessa surkeena oliona
Löysin maasta omenan.
Se oli tavallinen omena, loistavaa.
Mä vein sen kotiin ja söin sen heti.
Et syödä omenan voi olla niin juhlavaa.
(on taas lokakuu)
Nyt on lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
Se puhutteli minua, neuvoja lateli:
"Mä olen osa sinua", se liverteli.
"Minä tulen puusta, puu tulee maasta.
Maa tulee luusta ja luu sieltä jostain."
Kun eron lyö suurella vasaralla, se saa mustaksi maan.
Kun mä rakastuin omenaan, mä rakastuin maailmaan.
Mä olen tuli, vesi, ilma, aurinko ja maa.
Sattuman oikusta salamat sanoivat:
"Jätä laho latosi ja näe kotisi."
On taas lokakuu.
On taas lokakuu.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenevat.
(on taas lokakuu)
Taas on, taas on se tavallinen lokakuu.
Silmät täynnä lokaa ja kuita.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy,
Kun hedelmät kypsyy.
Taas on, taas on...
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.