kaksi maata on niin erilaista
toinen valosta veistetty on
toisen niityille päivä ei paista
on sen huoneissa yö loputon
niiden välistä käy jokin musta
syvä niinkuin on äärettömyys
siihen tuntenut oon kaipausta
kun on sielua kalvanut syys
ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
mä nään eessääni kastuneet laudat
osa niistä jo katkennut pois
joen kuohuissa kuolleiden haudat
niiden luonako paikkani ois
silmät suljen en katsoa saata
kun ei rannalle toiselle näy
eikä jalkojen alla oo maata
minun askeleet orpoina käy
ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
ja kun silta se tuulessa keinuu
olin valmis jo luovuttamaan
tunsin kuinka sun sormesi tarttui
käsivarteeni voimattomaan
ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu
päästänyt et silloinkaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
There's two lands, so different they are
One is carved from light
On another's meadow light never shines
In it's rooms there's endless night
Between them traverses a black river
Deep as infinity it is
I've felt longing for it
When autumn has festered my soul
And now by the bridge, weak and fragile
I'm asking you to help
refrain
Hold my hand if my leg falters
Carry me, when my straw collapses
Let me fly from the shadows into the light
Carry me under the aegis of your wings
For my spirit is weak, a slave of luck
It's temple is fragile and slim
With me you'll walk over this bridge,
Morning and the last evening?
I see the wet planks ahead of me
Part of them already snapped away
In the surges of river are the graves of the dead
Among them would my place be?
I close my eyes, I dare not look
When I can't see the another shore
Nor feel the land under my feet
I walk lonely steps
And now between the dark sky and the stream
I'm asking you to help
refrain
And when the bridge swings in the wind
I was already ready to give up
I felt how your fingers grabbed
At my powerless arm
And when the ropes under my bridge collapse
Even then you didn't let go
refrain
Hold my hand
Hold my hand
Hold my hand
toinen valosta veistetty on
toisen niityille päivä ei paista
on sen huoneissa yö loputon
niiden välistä käy jokin musta
syvä niinkuin on äärettömyys
siihen tuntenut oon kaipausta
kun on sielua kalvanut syys
ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
mä nään eessääni kastuneet laudat
osa niistä jo katkennut pois
joen kuohuissa kuolleiden haudat
niiden luonako paikkani ois
silmät suljen en katsoa saata
kun ei rannalle toiselle näy
eikä jalkojen alla oo maata
minun askeleet orpoina käy
ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
ja kun silta se tuulessa keinuu
olin valmis jo luovuttamaan
tunsin kuinka sun sormesi tarttui
käsivarteeni voimattomaan
ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu
päästänyt et silloinkaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
There's two lands, so different they are
One is carved from light
On another's meadow light never shines
In it's rooms there's endless night
Between them traverses a black river
Deep as infinity it is
I've felt longing for it
When autumn has festered my soul
And now by the bridge, weak and fragile
I'm asking you to help
refrain
Hold my hand if my leg falters
Carry me, when my straw collapses
Let me fly from the shadows into the light
Carry me under the aegis of your wings
For my spirit is weak, a slave of luck
It's temple is fragile and slim
With me you'll walk over this bridge,
Morning and the last evening?
I see the wet planks ahead of me
Part of them already snapped away
In the surges of river are the graves of the dead
Among them would my place be?
I close my eyes, I dare not look
When I can't see the another shore
Nor feel the land under my feet
I walk lonely steps
And now between the dark sky and the stream
I'm asking you to help
refrain
And when the bridge swings in the wind
I was already ready to give up
I felt how your fingers grabbed
At my powerless arm
And when the ropes under my bridge collapse
Even then you didn't let go
refrain
Hold my hand
Hold my hand
Hold my hand