Jo herään keskel yötä, kylmä hiki puskee läpi,/
Oon käyny läpi asioita, mitä vuosi sitte kävi,/
Ne takas palaa, mieltä painaa, mieltä vaivaa,/
Menneisyyden orja, luurangot kaapista ulos kaivaa,/
Unettomii öitä, en jaksa niit enää ees laskee,/
Päiväst toiseen ittensä kaa selkä seinää vasten,/
Väsynyt tappelee vastaan, annan ajatuksen virtaa,/
Ajatukset alkaa kuoleman kaa flirttaa,/
Ei syytä olla paska mut kaipaan itsesäälii,/
Ei syytä masentuu mut sellasta sisällä pääni,/
Puolet verest kuohuu, puolet mua rauhottelee,/
Silmät suljen sit erkanen päälle, jään unta odotteleen,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Pistän valon pois, makaan sängylläni,/
Käyn läpi asioita, joita vuosi sitte kävi,/
Ajatus harhailee mut silmät ei vaan mee kii,/
Muistot leikkaa esiin, hei feidaa ne siin,/
Ei ne leimaa meit niin et k**malki pysyvät arvet on,/
Vast nyt tajuun et oon sulle tarpeeton,/
Ikävä ikävä, sen takii mä valvon,/
nyt mitä mä tekisin, eteenpäin katson,/
Nyt vast on ny itekki tajunnu kaikesta enemmän,/
Ny heittäny paljon menemään, siks on vähemmän ny,/
Vihdoin käsittäny et sulta liikaa odotti,
liikaa pakotti vaik varotti, otteen kadotti,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Valvonu oon sun takias melkein kaks vuotta,/
Kukaan muu ei oo pystyny pahempaa tuottaa,/
On vaikee keneenkään luottaa,
ei jaksa enää samaa (en tunne olevani vapaa!),/
Jatkaa ei voi tätä rataa,/
Muistot ei enää loista mut ei pysty unohtaan,
vaik oot mun elämästä poissa mun maailma sut kohtaa,/
Unettoman paratiisi, tiedän et mä tänne kuulun,/
Sulle mä en enää suutu, koska tiedän et mä muutun,/
Silti unettomuuteen puudun, järki ei riitä,/
Sydämessä historiaa, ei pysty poistaan siitä sua,/
Ei jaksa eteenpäin kattoo,/
Yksin pimees Helsingissä ja taas valvoo,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Mä valvon silmät auki, katon kattoo kohti, koitan pohtii,
miten mä voisin unen loihtii,/
Miten saisi kivun pois niin, et unohtaisin kivun ja ikävän,/
En unohda sua ikinä, muistot on pitävät,/
Muistut mieleen kun valvon tyhjäs vuotees,
muistutat ikävää ku venaan tyhjäs huonees,/
Käännyn puolees mut et oo missään,
ei voi ottaa kiinni mistään, rintaan pistää,/
Sun vieres unissani niin monta kertaa ennen,/
Pääsis takas siihen uneen, mut tänä yön en,/
Muistan sut vieres nukkumas mut mä viel valvon,/
Mä sun kuvaa katson, nukahtaa aion,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Oon käyny läpi asioita, mitä vuosi sitte kävi,/
Ne takas palaa, mieltä painaa, mieltä vaivaa,/
Menneisyyden orja, luurangot kaapista ulos kaivaa,/
Unettomii öitä, en jaksa niit enää ees laskee,/
Päiväst toiseen ittensä kaa selkä seinää vasten,/
Väsynyt tappelee vastaan, annan ajatuksen virtaa,/
Ajatukset alkaa kuoleman kaa flirttaa,/
Ei syytä olla paska mut kaipaan itsesäälii,/
Ei syytä masentuu mut sellasta sisällä pääni,/
Puolet verest kuohuu, puolet mua rauhottelee,/
Silmät suljen sit erkanen päälle, jään unta odotteleen,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Pistän valon pois, makaan sängylläni,/
Käyn läpi asioita, joita vuosi sitte kävi,/
Ajatus harhailee mut silmät ei vaan mee kii,/
Muistot leikkaa esiin, hei feidaa ne siin,/
Ei ne leimaa meit niin et k**malki pysyvät arvet on,/
Vast nyt tajuun et oon sulle tarpeeton,/
Ikävä ikävä, sen takii mä valvon,/
nyt mitä mä tekisin, eteenpäin katson,/
Nyt vast on ny itekki tajunnu kaikesta enemmän,/
Ny heittäny paljon menemään, siks on vähemmän ny,/
Vihdoin käsittäny et sulta liikaa odotti,
liikaa pakotti vaik varotti, otteen kadotti,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Valvonu oon sun takias melkein kaks vuotta,/
Kukaan muu ei oo pystyny pahempaa tuottaa,/
On vaikee keneenkään luottaa,
ei jaksa enää samaa (en tunne olevani vapaa!),/
Jatkaa ei voi tätä rataa,/
Muistot ei enää loista mut ei pysty unohtaan,
vaik oot mun elämästä poissa mun maailma sut kohtaa,/
Unettoman paratiisi, tiedän et mä tänne kuulun,/
Sulle mä en enää suutu, koska tiedän et mä muutun,/
Silti unettomuuteen puudun, järki ei riitä,/
Sydämessä historiaa, ei pysty poistaan siitä sua,/
Ei jaksa eteenpäin kattoo,/
Yksin pimees Helsingissä ja taas valvoo,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Mä valvon silmät auki, katon kattoo kohti, koitan pohtii,
miten mä voisin unen loihtii,/
Miten saisi kivun pois niin, et unohtaisin kivun ja ikävän,/
En unohda sua ikinä, muistot on pitävät,/
Muistut mieleen kun valvon tyhjäs vuotees,
muistutat ikävää ku venaan tyhjäs huonees,/
Käännyn puolees mut et oo missään,
ei voi ottaa kiinni mistään, rintaan pistää,/
Sun vieres unissani niin monta kertaa ennen,/
Pääsis takas siihen uneen, mut tänä yön en,/
Muistan sut vieres nukkumas mut mä viel valvon,/
Mä sun kuvaa katson, nukahtaa aion,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/
Hämärässä hiljaisuus häkellyttää,/
Suljen silmäni ja tunnen sisälläni...,/